Uusi osoite

Siirtykää osoitteeseen www.benrope.net. Minä kiitän.

Väliaikatiedotus

Blogi on teknisten ongelmien takia jonkin aikaa käymisvaiheessa mutta palannee entiseen malliin ennen joulua. Samanlaisena, ehkä entistäkin tylsempänä.

Tylsää kannattaa aina odottaa.

Muuttoilmoitus

Nyt on aika päivittää linkkinne, tervetuloa uuteen kotipesääni.

Kuittaus

Tempaisin vahingossa mukaani vieraan ostoskuitin muovipussiini, kun ladoin siihen vähäisiä ostoksiani. Toisen ihmisen kuitin tutkiminen on kuin salaa kävisi kurkkimassa naapurin komeroihin, ja sitähän kai kaikki bonuskortit ainakin tulevaisuudessa tekevät.

Kuittia tutkaillessa alkaa aprikoida, mitäköhän kyseinen henkilö aikoo valmistaa sapuskaksi. Hiiva, kardemumma ja kookoshiutaleet viittaavat leipomispuuhiin, ainakin pullaa on tulossa. Parsakaali ja paprika voisivat sopia vaikka johonkin wokkiin. Hämmentävästi kuitin mukaan mitään juotavaa ei ollut ostettu kotiin. Ilmeisesti perheenisän tehtävä on raahata painavat mehut ja oluet kotiin. Minun kuittini mukaansa kouraissut taas toteaa minun pysyvän elossa tuoremehulla, oluella ja puolikkaalla broilerilla.

Pastanjauhajilla on edelleen reseptikilpailu käynnissä. Minä voinkin osallistua skabaan miehekkäällä sämpylälläni ja maukkaalla keitollani. Kyllä niillä voiton pitäisi irrota paremmissakin piireissä.

Paleltaa

Tämä on taas niitä aamuja, kun olisin halunnut jäädä sängyn kohdun kaltaisen lämpöisen syleilyn hyväiltäväksi. Lämmin pesä oli ylettömän houkutteleva, kylmä ja paha maailma pysyy sieltä poissa. Ennen vanhaan tehtiin kuulemma parempia taloja. Paskan marjat, ainakin tämä talo vuotaa myrskytuulella kuin seula ja lämpöä luovutetaan pattereihin vain lehmän henkäyksen verran. Ahdistaa.

Pihalla tukka oli lähteä päästä. Palelsi. Duunissa viimeisen päälle hieno ilmastointi valuttaa kylmää ilmaa ilmaa näppäimistölleni, joudun välillä lämmittelemään sormiani työntämällä ne reisieni alle. Läppäri onneksi käy koko ajan niin kuumana, että viereen laitettu kahvimukikin pitää lämpönsä siinä samalla.

Vilu. Tulisi jo kesä. Tai edes rehellinen talvi.

Mätää Amerikan maalla

Mitä helvettiä? Eihän nyt ole aprillipäivä? Ei. Jenkeissä on tämän uutisen perusteella jotain mätää.

Ahdistaa.

Päästöjä

Minusta firmamme kahvinkeittäjä on pahasti etuajassa toivottaessaan jo nyt päänsä päällä "Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2006". Joku roti sentään. Postiluukuista on joulumainoksia tipahtanut jo toista viikkoa, ensimmäiset joulupukit valtaavat kadut ja kaupat varmaan jo ensi viikolla. Tähän asiaan tarvittaisiin EU:n direktiiviä. Kaikki jouluhärpättimet ja petteri punakuonot pitäisi kieltää joulukuun ulkopuolella. Jotta kyseinen laki ymmärrettäisiin ottaa vakavasti, se pitäisi sitoa jotenkin päästökauppadirektiiviin. Joulun pakkosyöttö marraskuun alussa on härskiä saastuttamista ja vaatisi ehdottomasti päästöluvan.

Veijo on saanut oivallisen isänpäivälahjan. Kirjan, joka opettaa miten päästä sänkyyn kenen kanssa haluaa. Sellainen opus pitäisi isien lisäksi valtion tuella lahjoittaa jokaiselle AT-henkilölle. Lisäksi Veijo neuvoo naisiakin:

"Äitien on syytä muistaa, että isänpäivän paras lahja on edelleenkin se, että puoliso muistaa olla nauramatta, kun näkee miehensä alasti."

Uutuuksia

Kallion Hefaistos on ilmeisesti tulevan isänpäivän kunniaksi laajentanut reviiriään ja perustanut uuden blogin. Joko sen saa pian tilata Blogilistalta?

Rinki

Kadulla lompsiessani huomasin karun näyn, joka oli lirauttaa kaihon nostalgian kyyneleen valumaan silmäkulmasta kostuttamaan sänkistä poskeani. Katulaattojen noin neliön kokoista aluetta koristi pari litraa komeita räkäklimppejä. Ai että, niin se minäkin nuorena jullina koulussa, luojan kiitos. Pihalla välitunnilla jokaisella kaveriporukalla oli oma rinkinsä, jonka keskustaa täytettiin räkimällä. Rehvakkaammat räkivät jopa kattoon, jos välitunnin valvojan silmä ei nähnyt. Kovimmat jaakot ja irmelit räkivät koulun porttien ulkopuolella tupakoimassa. Jos et päässyt mihinkään räkimisympyrään, olit auttamatta syrjitty luuseri, josta tulevaisuudessa tulisi yhteiskunnan hylkiö tai koko maailmalle kostava diktaattori. Toisaalta, ehkä diktaattorinakin olisi kiva kuluttaa aikaansa.

Nähdessäni kadulla tuon räkäringin, saatoin kävellä kadulla taas astetta luottavaisemmin mielin. Ainakin tuon limaisen tilataideteoksen väsääjillä on edes jotain toivoa tulevasta. On edes seuraa, huonompaakin.

Liikunnan iloa

Perinteisesti kuntoni rapautuu sitä mukaa kun syksy synkkenee. Kesällä tulee automaallisesti liikuttua riittävästi, syksy kuluu yleensä perseellään istuen. Kuntosalit ja jumpat eivät ole suunniteltu kaltaisilleni olmeille, uimahalleissa pikkutenavat hyppivät niskaan vesikävelijät valtaavat hitureiden kaistan, jota itsekin käytän. Tai siis käyttäisin, jos polskimassa kävisin. Ensin pitäisi vain opetella uimaan ihan oikeasti. Vaan onneksi on rappuset.

Eilen jouduin rampaamaan yhteensä noin 60 kerrosta ylös, samat määrä rappuja tietenkin töpöteltiin myös vetovoiman suuntaan. Liikuntarykäystä ryyditti ohessa kannettava materiaali talosta ulos. Ahdisti. En muista aikoihin hikoilleeni niin paljon, teepaidan kosteusprosentti oli suurempi kuin märän kylpypyyhkeen. Rakennusliikkeitä, jotka ovat pykänneet hissittömiä taloyhtiöitä, pitäisi rangaista mitä ankarimmin taannehtivasti seitsemän sukupolvea tulevaisuuteen.

Hjallis teki kiehtovat valmentajavalinnat Jokereihin. Koko kansan kulta-Curren raahaamisen eläkepäivien keinutuoleilulta aitioon vielä jotenkin ymmärtää, mutta että takatukkainen toimitusjohtaja Virmanen kakkosvalmentajaksi! Missäköhän kapakassa tuokin päätös on tehty? No, onneksi minä en ole koskaan ollut Jokerien kannattaja, vaikka yleensä kannustankin aina sitä huonompaa joukkuetta. Siksi suomalaisten puolella oleminen onkin aina niin helppo olla.

O tempora, o mores!

Setä matkusteli pitkin kiskoja viikonloppuna, ja kulutti aikaansa huonon tapansa mukaan anniskeluvaunussa. Ja kuten yleensäkin, vaunussa oli jälleen söötti mukula, joka ei halunnut istua siellä. Ei, vaikka tarjolla oli jäätelöä, karkkia. Ankkalammen kielellä tenava kiukutteli ja heitteli tavaroita pitkin lattioita. Katkaistut jäätelötikut, muovilusikat ja karkkipaperit lentelivät pitkin käytäviä. Ja mitä teki hurmaava äiti? Ei mitään. Tai sentään jotain, mulkoili minua vihaisesti, kun katsoin vuorotellen roskia ja lasta. Katseellaan antoi ymmärtää, että oikeastaan minun velvollisuuteni olisi polvistua noukkimaan käytävä putsiksi roskista. Vasta kun äidin ruotsalainen sisustuslehti länsi metrien päähän, äiskä vaivautui laittamaan kersaa kuriin.

Palatessani eilen takaisin kotosalle, huomasin jääkaapin tyhjäksi. Päätin siis harrastaa ravitsevaa pikaruokailua Hesellä. Siellä lauma pissiksiä ja loppahousuja kulutti kallista aikaansa. Vartti kuunnellen sitä kälätystä pistää ihan kunnolla kampoihin kiinalaiselle vesikidutukselle. Selkeästi alaikäiset mimmit olivat saaneet ostettua R-kioskilta siideriä, mikä nosti voluumia juuri sopivasti. Niinkin hoikkiin mimmeihin upposi muuten yllättävän paljon ranskalaisia ja hampurilaisia. Kun iloinen seurue lähti siidereineen purilaispaikasta pois, jäi lattioille ja pöydille metrin kerros hampurilaispakkauksia ja kolatölkkejä, sekä eri paria olevat tumput. Kaunista.

Oi aikoja, oi tapoja!

Rautakauppias

Maailmankaikkeuden massiivisin ihme tapahtui. Menin rautakauppaan vilkuilemaan hyllyjen sisältöjä. Kuin tyhjiöstä paikalle jaunttasi itsensä rautakaupan myyjä tuoden esille halukkuutensa palvella. Iloisesti poika piti myyntipuheita ja esitteli tuotteita. Perusteli vakuuttavasti miksi tämä tuote on parempi kuin kilpaileva härpätin. Antoi vielä kasan esitteitäkin syliin. Hämmentävää. Oliko jossain piilokamera?

Edellinen kokemukseni tuosta kaupasta oli kuin Speden komedioista. Myyjää ei näkynyt missään, ja kun nykäisin sitten jotain ohikulkevaa kauppiasta hihasta, tämä palvelualan ammattilainen kertoi, ettei kyseinen osasto kuulu hänelle. Myyjää voi kysellä pisteestä K. Pisteellä K ei ole tietenkään ketään palvelemassa. Kymmenen minuutin odotuksen jälkeen menin pisteeseen G kysymään, mistä löytää tiskiä K hoitavan työläisen. Sen työpäivä on jo loppu, sanovat. No, keneltä minä sitten voin kysäistä asiasta B. Voisit kokeilla tuota tiskiä W. Lompsin sinne, odotin aikani, ja lompsin sitten ulos kaupasta. Pitäköön tunkkinsa.

Laittakka rulla oikein

Tämä kattava opastus löytyi duunin vessapaperitelineen sisältä. Kiitos, Katrin päivän pelastuksesta. Oikolukematta onneen.

Noin muuten tänään on ollut paska päivä. Kiitos kysymästä. Menen tästä muualle murjottamaan.

Nyppii marsilaisten kanssa

Eilen illalla saapuessani kotiin suoritettuani pakolliset sosiaaliset kanssakäymiset huomasin kotona netin olevan nurin. Televisio esitti ohjelmistonaan pelkkää lumisadetta. Ahdisti. Jotain ajanvietettä oli keksittävä. Siispä aloitin empiirisen tutkimuksen, montako nenäkarvaa saan nypittyä sieraimistani ulos. Kahdeksan. Häkeltyneenä tuloksesta ajattelin seuraavaksi siirtyä korvakarvojen pariin, mutta oivalsin tutustumisen klassiseen kirjallisuuteen olevan ehkä sittenkin parempi ja sivistävämpi tapa kuluttaa aikaa. Siispä avasin pitkästä aikaa kannet kirjasta Marsilaiset menkää kotiin.

Jossain vaiheessa lukuelämystä iski hätä käteen ja yritin kwimmata itseni vessaan. Aivojeni kapasiteetti ei kuitenkaan ollut siihen riittävä. Tämä ei yllättänyt minua, sillä enhän ollut aikaisemmin onnistunut jaunttauksessakaan. Jouduin tyytymään perinteiseen jalkavoimalla tapahtuvaan siirtymiseen.

Mitäköhän tästäkin päivästä tulee? Jos yrittäisin näin ensiksi jauntata itseni kahville. Joku kaunis aamu se vielä onnistuu.

Tasa-arvoisempia

Vietän muutaman hassun päivän poissa Blogosgradin kujilta, ja koko paikka on menty myllertämään sekaisin! Ahdistaa. Olin aivan hädissäni, kunnes löysin vanhan kunnon listan etusivun sivupalkista nimellä Tuoreet. Helpotti. Muutosriippurintaisena halajan sitä takaisin etusivuksi. En ole aivan varma, onko hyvä idea pitää viimeisen vartin luetuimpien listaa pääsivun listana. Kiehtova lista, mutta sehän poistaa muiden listojen häntäpäässä keikkuvilta helposti ne vähäisetkin satunnaiset kävijät, sillä tämä meidän pieni sisäpiirimme pitää kuitenkin hallussaan suurinta osaa vartin listasta. Toiset ovat tasa-arvoisempia.

Tänään on se päivä, mitä me duunarit olemme kieli kuivana odottaneet koko syksyn. Viime vuoden verotiedot julkistetaan. Taas voimme tuntea kitkerää katkeruutta siitä, kun joku olematon humppalaulaja on säälittävällä rääkymisellä kerännyt omaisuuksia. Tuokin sikaria poltteleva liituraitamies on varmasti ansiotta tienannut miljoonia tililleen vain kuluttamalla lihavalla perseellään jonkun johtokunnan neukkarin kalustoa. Ja tuo ruipelo missi ei ole tienannut kuin pari tonnia eläen silti kuin kuningatar. Tietenkin kun se hutsu on vampannut tuon lätkätähden, jonka lompakko pullistelee siivottomista summista. Jätkä perkele ei ole elämässään muuta tehnyt kuin tökkinyt kumista kiekkoa puisella kepillä. Onko se muka oikea ammatti, häh? Niin väärin. Toiset ovat tasa-arvoisempia.

Tämä karu kansa saa energiansa kateellisuudesta. Sillä jaksaa koota kännyköitä, heiluttaa hiirtä särmiaitauksessaan tai jonottaa sossussa seuraavan vuoden. Kukakohan on blogilistan tienannein ökyporvari? Olisiko Erkki Tuomioja?