Reiska ja ruoska

Allekirjoittanut seurueineen päätti lomaillessaan kuitata muutaman uuden kapakan testatuksi. Testiryhmä otti kohteekseen kolme hieman rähjäisemmässä maineessa olevaa juottolaa, jotka sijaitsivat muutaman sadan metrin pätkällä saman kadun varrella. Kahvasta kiinni ja sisään.

Heti ensimmäinen olemattoman pieni paikka vaikutti lupaavalta. Tom Waits olisi kadehtinut paikallisen viisikymppisen lettipäisen hipin matalaa ja käheää viskibassoa. Miehen pukeutuminen antoi ymmärtää, että hamppua voi käyttää muuhunkin kuin köysiin. Hepun seurueeseen kuului varsin agressiivinen kaveri, joka tykkäsi roikkua ystäviensä kauluksissa kiinni vähäisemmästäkin syystä, pieni matsaus vain piristää kuivaa iltaa. Tai ei se ilta kovin kuiva noin litramääräisesti kai ollut. Juottolan toisessa päässä vähän nuoremmat kaverukset halusivat myös taputella toisiaan vähän fyysisemminkin. Paikan nuori tarjoilijatar yritti pitää kuria yllä uhkailemalla tarjoilun lopettamisella ja porttikielloilla. Kiihkeä meininki, seuraavaan paikkaan.

Minuutin parin kävelymatkan päässä oli seuraava selvästikin ammattilaisten suosima paikka. Väki oli vanhempaa ja leppoisampaa, tunnelma oli kuin isossa juopuneessa olohuoneessa. Naiset eivät enää turhaan tälläytyneet, verskat olivat oiva baariasuste. Edellisen baarin nuorempi kolmikko saapui myös paikalle, tarjoilu edellisessä oli kai loppunut. Tarjoilu ei pelannut kaveruksille täälläkään, joten karpaasit keräsivät siellä jonkin aikaa voimia kuivin suin. Vessassa oli virtsattu lattia täyteen, kusilammikoiden välttäminen vaati akrobaattisen sijoittelun koiville. Johan tämäkin nähtiin, seuraava anniskeluravintola.

Kolmannessa paikassa oli hiljaista. Kahden edellisen paikan kolmikko oli myös rantautunut kyseiseen baariin, ja juopunein, cowboy-hattuinen kavereista oli saanut oluenkin käteensä, kaksi muuta viihtyivät tuopillinen vettä edessään. Cowboy päätti tulla tekemään seureemme kanssa lähempääkin tuttavuutta. Mies istahti pöytään, esitteli itsensä Reiskaksi ja aloitti innokkaana tarinansa. Puhe kävi vakaasti, mutta sammaltaen. Ensimmäiseen viiteen minuuttiin tarinasta ei ottanut erkkikään selvää, vaikka kädetkin kävivät koko ajan tarinaa selventämässä. Lopulta tuli ymmärrys. Mies tykkäsi ruoskimisesta. Cowboy kuvasi yksityiskohtaisesti, kuinka kiihottavaa on ruoskan ääni. Kun ruoska laulaa alastoman sidotun naisen selässä, välittömästi alkaa pikkuveli heräämään unestaan. Reiska muisti kuitenkin tähdentää, että ei hän tappaa halua. Mutta ruoskinta, nam! Käsi taas näytti kuinka lujaa ruoskiessa ottaa eteen. Kuulemma muutaman kerran oli päässyt kokeilemaan, ruoska löytyi kotoa.

Cowboy selosti olevansa lisäksi herkkä heppu. Runojakin syntyy pöytälaatikkoon. Reiska kutsui vettä juoneet kaverinsa pöytäämme ja käski kaikkien esittellä itsensä. Porukan pienin huivipää Ana vaikutti iloiselta velikullalta, keskimmäisellä ei ollut ilta sujunut kovin hyvin. Kaveri oli joutunut flaidikseen etnistä vähemmistöä edustavan jengin kanssa, ja jäänyt alakynteen. Naama näytti jo kärsineeltä, ja hiustupot irtosivat nyrkin kokoisina kimpaleina päästä. Tilan huomioiden mies oli yllättävän rauhallinen. Totesi vain, että ei juuri nyt erityisemmin pidä neekereistä.

Koska Reiska oli kehunut runoillaan, seurueemme yritti saada miestä kirjoittamaan pienen näytteen paperille. Reiska pisti hieman hanttiin, mutta ojensi sitten paperin Analle vaatien kaveriaan kirjoittamaan ensin runon. Ana tekaisikin ihan kelvon runonpätkän, ja signeerasi teoksensa. Ana Baya. Kertoi valinneensa taiteilijanimensä ihailemansa Portugalin entisen maalivahdin Vitor Baian kunniaksi. Reiskakin aloitti runoa, mutta se jäi kesken, koska cowboy päätti malttamattomana yrittää onneaan seurueen naispuolisen jäsenen kanssa. Ihana ja ymmärtävä nainen, josko tuo haluaisi tulla hänen luokseen ruoskittavaksi? Ei hän tappaa halua. Yllättäen ehdotus ei saanut Reiskan odottamaa vastakaikua.

Kun flaksi ei käynyt, Reiska alkoi menettää mielenkiintoaan, varsinkin kun Ana ja kaveri tuntuivat varastavan shown, vaikka hän oli pomo. Reiska halusi vaihtaa paikkaa, Ana taas oli löytänyt meistä mukavaa juttuseuraa, eikä ollut lainkaan kiinnostunut lähtemään mihinkään, varsinkin kun fyrkat olivat loppuneet. Lopulta päätimme kaikki lähteä baarista pois, Reiskahan olisi muuten voinut saada idean vetää Anaa kuonoon. Ana oli mukava veikko, joten eihän sille ikävyyksiä halunnut.

Reiskan runon alkua on näin jälkikäteen yritetty tulkita. Luultavasti se alkaa "Ajatus joka kiihottaa minua." Mikäköhän se ajatus oli?

Tuonne se meni

Tuolta se tuli. Tuohon se istui. Tuonne se meni. Nännit.

Niin minäkin.

Torttua ruudulle

Vapauta Mustisi paskomaan Benrope umpeen. Vain kärpästen surina uupuu! (via Marginaali)

Vapaus on suuri vankila

Huomasitteko katsoa aamulla säätiedotuksen? Lupasiko setä tai täti siellä ruudussa tulevaksi vettä ja salamointia? Pieniä sammakoita? Aivan! Lomani alkaa. Teillä on tänään viimeinen mahdollisuus nauttia sen keltaisin mollukan otsoneista ja vankentaa melanoomaanne. Illalla minä pääsen irti.

Tänä vuonna ajattelin lomalla hankkia extreme-kokemuksia. Niin paljon, että hengästyttää. Jos aloittaisin vaikka luopumalla pariksi viikoksi suihkusta ja puhtaista kalsareista? Muonitukseen käyttäisin kylmää purkkihernekeittoa ja lämmintä ruotsalaista olutta. Siskot, veljet, miltä kuulostaisi? Sitten painan Horstin pedaalia ja kaahailen ympäri sumeaa Suomea etsimässä kalleinta gasoliinia ja sitä kaikkein säälittävintä kesäjuhlaa. Maitotonkan heiton MM-kisat, lehmänpaskapainin mestaruus, hurmohengelliset heinäpäivät yhdistettynä naisenkaadon mestaruuskisoihin. Tai ehkä aivokakkuskabat, kuka syö eniten?

Raportointeja matkoilta on turha kovin tiuhaan odottaa, lomalla pitää stressata niin paljon, että en silloin nettiin ehdi. Mutta yrittäkää pärjätä, lukekaa vaikka miten keski-ikäisellä ja alfauroilevalla Johanneksella sujuu Annikan kanssa. Ja Kahvitauollakin tapahtuu.

"Juokse villi lapsi
juokse kauemmaksi
Siellä kasvat vahvemmaksi ja vapaammaksi
Juokse henkesi edestä
Ota toivon kipinä mukaan
Taivas on täynnä kuumaa terästä
Ehkä pian, sitä ei tiedä kukaan..."

Ei.

Kännykkäni herää eloon. Outo numero soittaa.

- b.
- Harmilan Tuula tässä hei!
- Hei.
- Siis sinähän olet siis benrope?
- Joo.
- Oisko sulla nyt hetki aikaa, vai onko sulla paha paikka?
- Jos yrität myydä mulle jotain, niin soitit pahaan aikaan, enkä osta mitään.
- Niin varmennan vielä, sinähän olet b., työelämässä ja asut Kiekukadulla?
- Joo. Enkä edelleenkään osta mitään.
- Eiei, en minä ole myymässä mitään. Minulla olisi sinulle kutsu...
- Ei kiinnosta.
- ...siis kutsu sijoitusneuvontaan. Meillä on tällai...
- En tule. Ei kiinnosta.
- Saisinko kuitenkin...
- Ei.
- Mutta...
- Ei!
- Jos nyt kuitenkin kuunteli...
- EI!
- Tämä kuitenkin...
- EI!
- Saanko kysyä, mikä sinulla...
- ET!
- Tässä ei menisi...
- EI! EI! EI! EI! USKO JO!
- No, anteeksi nyt että häiritsin. Hyvää kesää sinulle.
- Hyvää kesää sinnekin.

Perkele. Ahdistaa.

Dunkkis

Tulin juuri kotiin. Hirveä pätsi. Täällä on kaamea hien haju. Mistäköhän se lähtee, eihän täällä ole muita kuin minä.

Ei kai vain... no jo vain. Ahdistaa.

Spektaakkeli

Taivas löi tulta, ja hevikaraoken juottoteltassa oli hyvin ahdasta. Sandaalit ovat ainoa järkevä jalkine savivellissä, mutta eivät suojaa varpaita yhtään vellovalta kanssajuopottelijamassalta. Kaikki varpaat näyttäisivät silti olevan edelleen suunnilleen paikallaan ja vielä oikeanvärisinä. Sandaaleja en ole vieläkään saanut jynssättyä puhtaaksi, ja tuskin koskaan saankaan. Salamointi oli näyttävää, mutta onneksi se rauhoittui Rammsteinin keikan ajaksi. Saksan ihmeet eivät pettäneet, silloin kun ammutaan yli, se pitää tehdä kunnolla. Komiikka on kohdallaan ja paatos parhaimmillaan. Spektaakkelia koko rahan edetä.

Paikalla näytti olevan myös lävistyskoppi. Onko nyt ihan järkevää ottaa läväri poskeen festareilla kolmen promillen humalassa? Vaikka lävistyspaja hoitaisi hygienian hyvin, tuore reikä ruumiissa ei voi tykätä hyvää savivellissä ryömimisestä. Ja selvänä voikin huomata, että läväri oliskin näyttänyt paremmalta oikeassa sieraimessa.

Hämmentävää, että niinkin värikkäästä hahmosta kuin Timo Saarniemi oli, kyetään kirjoittamaan niin puiseva nekrologi Hesariin (vaatii tunnuksen). Villapaitainen lehtori oli duunin ulkopuolella täysipäiväisesti rock, jolta löytyi mielipide kaikkeen mahdolliseen maan ja Morrisonin väliltä. Timo taisi olla yksi niistä harvoista ihmisistä, joka oli jokaisessa Ruisrockissa kuolemaansa saakka. Takavuosina tv:stä tullut dokumentti Saarniemestä oli kiehtovaa katsottavaa.

Cybbistä ahdistaa. Vähemmästäkin, kun sukukirous on iskenyt päälle, korttipakkakin kadoksissa. Eiköhän joka toisella äijällä löydy sisäinen Pertti, joka hyvässä lykyssä voi toimia ässänä. Joillakin naisilla kun on sellainen hassu asia kuin hoivavietti.

Reseptejä

Vielä ei kolmekymppiä makuuhuoneessa ole mennyt rikki, mutta kaukanakaan ei enää olla. Kyllä minä hitusen viileimmälläkin asteilla tarkenisin värisemättä nukkua, mutta ihme kyllä tämä lämpö ei kuitenkaan kummoisemmin ole häirinnyt. Tosin ennätyslukemat ovat vielä kaukana. Ehkäpä näin vanhemmiten tosiaan tarvitsen enemmän lämpöä hauraille luilleni, ja vanhana pappana sitten köpöttelen välihousuissa ja villasukissa kesät talvet.

Olin hieman pulassa, sillä jostain syystä Hans Välimäen varastettu henkilökohtainen musta reseptivihko oli hallussani. En minä sitä varastanut ollut, eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, miten sen olin saanut. Käsin kirjoitettu vihko oli täynnä omituisia reseptejä, Hans oli lehdissä suureen ääneen kailottanut röyhkeästä varkaudesta. Näytti kovin vihaiselta Iltalehden kannessa. Nyt minun piti keksiä tapa, jolla palauttaa vihko ilman epäilyksiä, että minä olin varas. Koko uneni aikana en sitä keksinyt. Minä ahdistun jopa nukkuessani.

Minäkin olen kovin tykästynyt Google Earth-ohjelmaan. Sillä melkein näkee autonsa parkkeettuna kadulle, tai Mika Häkkisen paatin Monacon satamassa. Kerrassaan kiehtova vempele.

Lontoo

Wikipedia tarjoaa kattavan koosteen Lontoon räjähdyksistä.

Lontoo

" - Sanotaan näin, että minä ja Jari Kurri (KOK:n toinen suomalaisjäsen) olimme tyytyväisiä tähän lopputulokseen." (Peter Tallberg)

Onko tuo lausunto tulkittavissa nyt siten, että suomalaiset äänestivät olympiaisännäksi Lontoota, ja olivat juuri ne ratkaisevat äänestäjät? Kuitti Chiracille naljailuista suomalaisesta sapuskasta? Vaikka patonginpurijan kaskun kostaminen olisikin täysin väärä äänestysperuste, on Jacquesin huuli saattanut osittain vaikuttaa tulokseen. Tunteella nuokin päätökset tehdään, jos vastakkain on kaksi ehdokasta, joista taatusti kumpikin kykenee kisat hoitamaan.

Kaksi tuhtia Mika Halvarin oloista kaverusta tupsahti terassille. Raavaat miehet tilasivat pullon punkkua puoliksi. Varsinainen helteisen kelin terassijuoma, varsinkin kun tuhosivat pullon sisällön alle kymmenessä minuutissa, noin pahimpaan janoon. Velikultien kurkku ei tietenkään tuosta riittävästi kostunut, joten tilasivat toisen punkkupullon. Nyt tilaus kesti jo paljon pidempään, kun tarjoilijan pöksyihinkin piti yrittää uida. Ihailtavaa kärsivällisyyttä tarjoilijalta, kun jaksaa ystävällisesti hymyillä vielä päivän sadannen humalaisen iskuyrityksen jälkeen. Varsinkin kun tietää niitä tulevan vielä tuhat lisää loppukesän aikana. Otan osaa.

Ilmoja pidellyt

Minä pyydän, te somapebaiset tytöt, ottakaa vähän rauhallisemmin pyöräillessänne. Enhän minä tahdo pysyä edes perässä ilman hiestymistä ja huohotuksenikin voi ymmärtää ihan väärin. Hikoileminen ei ole kivaa. Tai on se joskus, mutta julkisella paikalla sellainen hikoilu ei ole sallittua. Saattaa saada sakkoja.

Lämpimällä säällä silmänruokaa on ihailtava ihan kiitettävästi. Vaikka meitä haukutaan ylipainoiseksi kansaksi, timmien kroppien määrä on huiman suuri. Tai sitten vain näen valikoivasti. Eikun näenhän minä muutakin. Piukkojen peppujen ja pyykkilautavatsojen ohessa aurinkoa varjostavat myös yli 130-kiloiset paidattomat pallomahaiset äijät hiestä kiiltävä maha paljaana. Tämä on vapaa maa,joten kukin taapertakoon tyylillään. Mollukasta täytyy kaikkien saada nauttia tasapuolisesti. Minä kuitenkin pidän toistaiseksi paidan päällä ja housut jalassa.

Ulko-oven vieressä olevan pienen aukon varpunen on vallannut pesäpaikakseen. Iloista viserrystä kuuluu kolosta, ja nälkäiset pienet päät kurkkivat ulos hamutessaan lisää ruokaa. Paljoa rauhattomampaa paikkaa pesälleen eivät tipuset olisi voineet etsiä. Missä pullasorsat asuvat? Sorsamuorin perässä taapertelevan tai uiskentelevan poikueen jäsenet ovat niin pieniä, että eivät voi kovin pitkältä tulla. Ja onko kukaan koskaan nähnyt pulun poikasta? En minäkään.

Vihreää lihaa

Kauniilla puistotiellä vehreiden lehtipuiden siimeksessä polkiessa vastaan tuli varsinainen aavepuu. Koko puu oli harmaan seitin peitossa. Kaikki lehdet oli rouskittu ahneisiin suihin, vihreydestä ei ollut jäljellä kuin muisto. Lähempää katsoen puusta roikkui harmaita pusseja, jotka olivat täynnä toukkia. Tuhansia, ja taas tuhansia toukkia. Pussin sisältö liikkui hiljakseltaan koko ajan. Näky oli kieltämättä hieman etova. Pussi on hämmästyttävän sitkeää tavaraa, sillä tuollaisen toukkamassan täytyy painaa jo melkoisesti. Joku tietävämpi varmasti osaa kertoa, mitä otuksia noista lihavista toukista sitten isona kehittyy.

Ovatko nuo toukat myrkyllisiä? Luulisi lähiseudun lintujen muuten istuvan vallan tuon puun oksalla popsimassa kupuaan täyteen. Tai sitten ne ovat jo syöneet itsensä niin ähkyyn, että eivät lentää jaksa. Enää linnut eivät edes karju reviirinsä rajoja samalla innolla kuin pari viikkoa sitten. Uuvuttaako helle, vai joko vihdoinkin aika menee poikasten ruokkimiseen.

Vielä ei ole tarvinnut valittaa liiasta lämmöstä, viikonloppuna kaivoin sortsit ensimmäisen kerran tälle kesälle esille. Sellainen 25 astetta päivisin ja viileätä yöksi olisi ihanteellinen kesäkeli. Näistä ilmoista voinee vielä nauttia puolitoista viikkoa. Sitten alkaa lomani, ja hyiset räntäsateet. Niin aina.

Edit:
Pätevät lukijani kertoivat, että syyllinen aavepuihin on tuomenkehrääjäkoi (Yponomeuta evonymellus). Harvinaisen vaatimattoman näköinen elukka aikuisena.

Päästä varpaisiin

JukeBlogi on ottanut masokistiseksi tehtäväkseen karmeimpien käännöshittien listaamisen. Oma hengenahdistusta aiheuttava korteni kekoon on aina luotettavan rokkivaihteen päälle heittäneen Tapani Kansan puistattava performanssi Rockabilly paukkuu (Matchbox). Myös Rokkivaari Hotanen (The Rays) on aika kova luu lyötäväksi.

Kylmiä väreitä. Ahdistaa.

Unohtaa puhua

Sarjassamme "menetänkö hermot kassajonossa" kiristelin vannetta päässäni uudessa, mutta silti niin tutussa jaksossa. Valitsin mielestäni ihan fiksusti kassan, johon jonotti vain vähällä tavarapaljoudella varustautuneet asiakkaat. Jono eteni hyvin, kunnes vuoroon tuli edelläni hihnalle ostoksiaan asetellut pariskunta. Klassisesti vaimo oli unohtanut punnita omenansa, ja kassalla lojui nyt hintalaputon pussi hedelmiä. Mies oli jo jättämässä Omenaiset kassalle, mutta vaimo patisti siippansa takaisin hedelmäosastolle punnitsemaan punaposkiset ostokset. Mies teki työtä käskettyä. Kello tikitti sillä välin ehkä pari minuuttia, mutta odottavan aika on pitkä. Lopulta mies saapui punnitun ja hintalapulletun omenapussin kanssa takaisin kassalle. Vaimo huomautti välittömästi, että siippa oli painanut väärän lajikkeen namiskaa puntarissa. Hänen ostamansa lajike oli paljon halvempi. Mies osoitti kuitenkin selkärankaisuutensa, ja ojensi "huimasti ylihintaisen" pussin kassaneidille rahastettavaksi. Sai varmaan kuulla vielä kotonakin niistä menetetyistä ehkä jopa kymmenistä senteistä.

Blogilistalla on ihan järkyttävä määrä blogeja, suurimpaa osaa en ole edes koskaan klikannut. Kun illalla kelailin top-listaa alaspäin, huomasin muutaman tilaamani blogin asustelevan listalla tuhannen huonommalla puolella. Painalsin samoin tein pohjalle asti, ja päätin ruksaista listalleni yhden blogin, jolla toistaiseksi on vain yksi tilaaja. Listan pohjalla blogien seuraaminenkin oli vaikeampaa, tuntuu kuin sijoitukset olisivat muuttuneet hieman jokaisella klikkauksella. Aluksi valitsemaani sivua en enää koskaan löytänyt, se kai sai uuden tilaajan ja nousi välittömästi 200 sijaa ylöspäin. Jouduin siis etsimään uuden ruksauksen kohteen. Löytyihän sieltä ihan kelpo uusikin ehdokas. Heidi Unohtaa puhua. Juttuja tulee harvakseltaan, mutta jo leiskaa katsoo ihan mielellään. Eikä sisältökään yhtään häpeilisi paljon korkeammillakin sijoituksilla, blogi on kuitenkin selvästi massasta poikkeava.

Leiskoista puhellen, tunsin velvollisuudekseni toimia sisällöntuottajana ja kirjoittaa Surakan ja Kolehmaisen illallisesta kahvitaukoon, kun kahvihuoneen seinillä on nyt uudet hienot tapetitkin.