Horst

Antakaa anteeksi. Minä olen huijannut teitä. Olen kirjoitellut ajelevani peltilehmällä™, vaikka vaihdoin uskollisen sotaratsuni jo aikoja sitten pois. Lieventäväksi asianhaaraksi lasken, että unissani seikkailen edelleen sillä samalla vanhalla ja uskollisella peltilehmällä™, uudempi malmikasani ei ole vielä onnistunut repäisemään sielustani palasta sykkimään sen puolesta. Ohjaustehostin on ihan jees, eikä ruostettakaan näy missään. Mukavakin se on, ja jämäkkä. Ehkä vielä joskus voin levollisin mielin nimetä tämänkin pippelinkorvikkeen peltilehmäksi™, jahka olemme kokeneet riittävästi seikkailuja yhdessä. Ei, jotain pyhää maailmassa pitää olla. Peltilehmä™ on peltilehmä™, muita vastaavia ei ole. Nimitänkin tämän uudemman germaanisen alkuperänsä mukaisesti. Olkoon nimesi Horst, joka ehkä tulevaisuudessa tunnetaan myös lisänimellä ™.

Horst saapui talvella luokseni kitkarenkailla, jotka siinä eiliseen asti asvalttia kuluttivat. Nyt kesäkuun ollessa ihan juuri käsillä, omatuntoani alkoi jomottaa. Kesärenkaat on vaihdettava alle. Hain sopivan hiljaisen ja tasaisen parkkipaikan, ja aloin hommiin. Kesärenkaat pihalle ja tunkki esille. Tunkki. Se on kai jossain tavaratilan lattian alla. Jep. Tuossa. Vaan miten helkkarissa tämä toimii? Peltilehmän™ vastaava härveli näytti ihan erilaiselta. Ihmettelin tovin tunkkia ja sitten ihmettelin toisen tovin miten joku voi olla näin käsi. Jätin asian hautumaan, ja kyykistyin katsomaan alustasta tunkin paikkaa. Häh? Donnerwetter! Peltilehmässä™ oli ihan selkeät paikat tunkille, mutta Horst peittelee sotilaallisesti paikkojaan. Alennuin kaivamaan ohjekirjan esiin, jossa kerrottiin tunkitettavan kohdan peltiä olevan merkityn. Mitä hittua? Missä? Jos tuo lommo ei olekaan lommo, vaan merkki. Koska lommoja oli ympäri Horstia identtisissä paikoissa, uskaltauduin olettamaan niiden olevan merkkejä.

Vartin ihmettelyn jälkeen tajusin tunkinkin salaisuudet. Aika rimpula tunkiksi. Sitten pitäisi saada pultit auki. Ensimmäinen lähti helposti, samoin toinen. Kolmas vaati pitkän tovin pomppimista rengasavaimen päällä, mutta irtosi lopulta sekin pultti. Okei, pultit on löysällä, sitten kampeamaan Horstin tassu ylös. Kitkarengas pois, kesägummi tilalle. Mihnä helkkarissa ne pultin paikat ovat? Ja kuka pöljä on kehittänyt näin hölmöt aluvanteet, joissa pultti pitää työntää sormen syvyiseen reikään? Kaverini autonasentajaisä olisi tässä kohtaa kertonut kuluneen vitsin karvoista ja... No, kyllä te tiedätte. Nyt siis pitäisi pystyä pitämään rengas kohdillaan ja samalla vängättyä pultteja reikiinsä. Lihakseni alkoivat kramppaamaan ja tuttu tunnetila kaivertui esiin. Ahdisti.

Neljän renkaan pomppimisen ja sihtaamisen jälkeen olin aivan puhki. Tekniikkani oli selvästi hakusessa, ei tämä ruljanssi peltilehmän™ kanssa ollut näin vaikeata. Nyt odotan, mitkä tuntemattomat lihakset kertovat kivulla löytyneensä.

Jos joskus vielä näen peltilehmän™ parkkeerattuna kaupungilla, käyn taputtamassa sitä konepellille. Hellästi.

Tunteella

Ranskassa kansalaiset kävivät uurnilla ja äänestivät EU:n perustuslakia vastaan. Kuinka moni voi käsi sydämellä vannoa tietävänsä mikä on EU:n perustuslaki? Minä en tiedä, koska laiskuuttani en viitsi edes tuota linkkittämääni sivua lukea. Suuren Poliittisen Ajattelijan Ari Vatasen arvion kävin pikaisesti vilkaisemassa. Olen aivan varma, että suurimmalla osalla asiasta äänestäneillä ranskalaisilla ei ollut hajuakaan mistä oli kysymys. Olettivat kai sen olevan jotain pahaa, joka vie valtaa pois Seinen rannoilta. Ei ehkä ollenkaan huono tulkinta. Tuskin britit tai hollantilaiset sen valveutuneempia ovat, kunhan tunnepohjalta käyvät jotain äänestämässä. Onneksi täällä ei tarvitse rasittaa aivojaan tuolla ongelmalla. Lähiaikoina on muutenkin joutunut ajattelemaan niin paljon, että polla on tullut miettimisestä kipeäksi. Se ei ole kivaa.

Pariisissa käyneet turistit usein haukkuvat ranskalaiset töykeiksi ja omahyväisiksi tyypeiksi, jotka eivät suostu puhumaan sanaakaan englantia. Ranskassa ei mikään onnistu suunnitellusti ja Pariisi on röyhkeän kallis. Itse en siellä pääosin nähnyt kuin ystävällisiä natiiveja. Englantia kovin moni ei puhunut, nähtävästi vain siksi, etteivät osanneet. Elekielellä asiat kuitenkin sujuivat, paikalliset aidosti halusivat ymmärtää turistin ongelmia ja ostohaluja. Ainoastaan yhdessä kahvilassa tarjoilija oli selvästi saanut oppinsa suomalaisessa rautakaupassa. Kaupunki ei ole halpa, mutta ei oleellisesti Suomea kalliimpikaan. Niin, ja lentokenttä on omituinen härdelli, ja lennot tuntuivat olevan aina myöhässä.

Kesälomaan on vielä aikaa, ja taas on iskenyt mieliteko piipahtaa jossain. Pääsisiköhän vaikka Berliiniin edukkaasti?

McMitvit, featuring Nurmela

Keväämmällä tienoillani karjahdellut mitvit-lintu on tainnut onnistua löytämään tipun hautomaan pesäänsä. Mitvit ei kuitenkaan kuulostaa kovin tyytyväiseltä. Pesävarpuihin on kai tarttunut koppava akka, sillä entinen mitvit-sirkutus on muuttunut kiroilevaksi hidastempoiseksi lärkytykseksi vit! vit! vit! Aina ei voi sohaista nokkaansa sopivaan siipeen. Muuten voisi.

Mäkkärin uudessa Pitamac-kampanjassa vihjaistaan Välimeren maiden asukkaiden syövän pitamacia. Taitaisi sikäläinen karpaasi syöttää pitamacin koiralleen tai possuilleen, jos edes suostuisi oliiviöljyisillä sormillaan koko einekseen koskemaan. Onkohan Kreikassa sitten vastaavasti mainos, jossa mainostetaan tuhansien järvien maassa syötävää kalakukkomacia? Sisällä runsaasti ravitsevaa muikkua ja läskiä, kasvisvaihtoehtona nyt myös lanttukukkomac. Ehkä myös McMustamakkara voisi olla eksoottista siellä. Tavallisen hampurilaispullan väliin ängetään pihvin malliseksi puristettua mustamakkaraa ja puolukkaa. Koska Mac-tuotteeseen kuuluu aina majoneesi, tungetaan sitäkin reilusti joukkoon. Saadaan herkullinen, iso ja mehevä makunautinto.

Oli aika iso yllätys, kun Mindy paljastui sinuttelumieheksi. Vielä suurempi yllätys minulle oli se, että kovin monet ovat pitäneet Nurmelaa ainakin aluksi ihan oikeana päiväkirjana. Toisaalta, pidentäänhän jonkun Salkkarien tai Kotikadun nilkin narkkarialkoholistin näyttelijää oikeasti nilkkinä narkkarialkoholistina. Niin se homma etenee.

Värisokeutta?

Kuusikymppinen nainen astuu suojatielle, ja lähtee kaikessa rauhassa ylittämään tietä. Hieman ajatuksissaan, hymyillen. Oikealta kuuluu valtava, jatkuva tööttäys. Linja-auton kuski on raivoissaan, ja kertoo sen tädillekin antaen äänimerkkejä. Nainen hämmästyneenä pysähtyy keskelle suojatietä ihmetellen töötäävä bussia. Nainen katsoo ihmeissään taakseen liikennevaloihin, kuten katson minäkin. Valot ovat vihreät, jalankulkijoille. Linja-autolle valot ovat punaiset, kuten olivat aivan varmasti silloinkin kun sen kuljettaja aloitti tööttäyskonsertin. Oikosulun saavat bussikuskit ovat pelottavia.

Eilen telkkarini toimi radiona ja kuulin sivukorvalla, kun Liverpool ottaa potkupallossa Milanilta turpaan niin että roikaa. 3-0, homma on siis käytännössä finito. Suljin telkkarin. Tänä aamuna kuulin, että Liverpool oli voittanut koko roskan 3-4! Häh? Mitä helkkaria tapahtui? Kuka lahjottiin? Yhdestä Hyypiästä ei vielä pysty intoilemaan, että me voitettiin.

Muistakaa katsoa tänään Tappajan jäljet, Point Blank on loistava leffa. Lee Marvin on siinä sata kertaa äijempi kuin Mel Gibson huonommassa uusioversiossa Payback. Ennen oli miehet miehiä ja Angie Dickinson nainen.

Karkkilakko

Olinkin jo unohtanut yhden kesän ärsyttävimmistä esineistä. Ruohonleikkurit. Isot, pikkuauton kokoiset ruohonleikkurit, joista lähtee kahdensadan desibelin ääni. Ruohonleikkurit, joiden kuskit joutuvat pitämään kuulosuojaimia. Sellainen soma malmikasa ilmestyi aamulla kello seitsemän raivoamaan kadun toiselle puolelle, jolloin varmasti koko kortteli heräsi. Ihan oikeasti, eikö jollain lakipykämällä voi kieltää leikkurien, lehtipuhaltimien, katuporien ja muiden meluavien härpättimien käytön ennen kello yhdeksää? Joku kaunis aamu saattaa väkivaltaisesti unestaan herännyt kansalainen miettiä väkivaltaisia ajatuksia, ja suorittaa ruohonleikkurilla sen kuljettajan ruhonleikkauksen.

Päättivät sitten lakkauttaa makeistehtaan. Vajaa 500 työtöntä lisää, eikä tehdas ilmeisesti ollut edes tappiollinen. Ahdistaa. Suuri paatoksellinen isänmaallisuus iski minuun tuon kuullessani. Tästä lähtien ostan vain makeisia, jotka valmistetaan Suomessa. Tehdäänkö jotain salmiakkia vielä täällä, vai joudunko luopumaan sen imeskelystä? Kai Fazerin Sininen on vielä kotimaista? Kännykkäoperaattoria tekisi mieli vaihtaa aina, kun lukee sadoista irtisanomisista, mutta mistä enää löytyisi operaattori, joka ei potkisi porukkaa pellolle. Minä en suostu ymmärtämään irtisanomisia silloin, kun yritys tuottaa voittoa. Joku raja ahneudellekin.

Seestä.

Shinen puuhat ovat mennyt viime aikoina hommat päin persettä.

Perse. (Makustelua)

Sanahan alkaa kuulostaa jo hienolta, kun sitä noin tunteella käsitellään. Tuosta voisi viljellä vaikka jatkumon.

Ei mulla tässä sen perseempää.

Lähes lämmintä

Ihan vielä lämpö ei riitä. Lämpömittarit kyllä kellottivat ihan kelpoja lukemia, mutta minä pidin vielä villapaidan päällä. Terassilla tunsin oloni typeräksi, kun tytöt istuivat topit päällä, mikä sinänsä on ihan kiva. Mimmien jurpojen oloiset poikaystävät olivat vetäneet wifebeaterit kroppansa peitoksi. Palelemiseni alkoi näyttää naurettavalta. Onneksi paikalle pärähti kovempia karjuja harlikoillaan. Kaverit istuivat mustat nahkarotsit visusti päällä, alta pilkistivät vielä villapaidat. Tosimies ei anna auringon pilata herkkää hipiäänsä. Neljästä motoristista yksi tilasi kahvin, toinen kolan ja loput ison tuopin. Toivottavasti tilasivat vain yhden tuopin.

Jos ilmassa lentää yksikin hyttynen, johonkin Mooseksen tauluun on hakattu, että sen luojan hylkäämän olennon pitää hukkua juuri minun tuoppiini. Pienemmät otukset voi vielä onkia lasista pois, mutta viime kesänä onnistuin pyydystämään astiaani kolme kertaa ampiaisen. Miksi aina minun tuoppiini, miksi ei koskaan naapurin? Ahdistaa.

Pinseri linkkasi Tähtivaeltajan sivulle, jossa listattiin 1900-luvun parhaat tieteiskirjat. Listan opuksista noin puolet on vielä lukematta. Osa lukemattomista, kuten Helliconia-trilogia, ei ole koskaan oikein houkutellut. Suomentamattomat jäävät hyllylle, sillä mielestäni kielitaitoni ei riitä säväyttävään lukukokemukseen, kun kaunokirjallisuudesta on kyse. Miten sitä ennen ehti lukea niin paljon, nykyisin aika ei riitä mihinkään. Jos nyt kesällä joutaisi taas paremmin sivistämään itseään.

Why?

Minussa asuu selvästi piilevä masokisti. Suurta myötähäpeää (saakelin kulunut sana) tuntien seurasin europliisuja. Aivan kaameata tuubaa. Lähes jokainen kappale oli niin huono, että ihan oikeasti tunsin fyysistä kipua. Tuossa joukossa Geirin pateettinen hoilaus ei kuulostanut edes pahalta. Mutta miljoonat ihmiset eivät voi olla väärässä, maanosan parhaat artistit ja kappaleet kilpailevat huomenna paikasta auringossa. Why?

Aikaisemmin päivällä olin toteuttanut muita perversioitani ja imaissut viikottaisen annokseni tosi-tv:tä. Sillä siisti siivosi poikamiehen pienen yksiön suuren naisrevohkan kera. Kämpän asukki Tuomo alistettiin pesemään vessaa satojen tuhansien vahingoniloisten katsojien silmien edessä. Lehtiarvosteluissa todettiin luukun olleen niin saastainen, että katsojalta lähes laatta lentää.

Ihmiset kuvittelevat, että tuollaista kämppää ei ole koskaan siivottu. Todellisuudessa ilman siivousta ja roskien, lehtien ja pullojen roudaamista ulos luukku on kuukaudessa tuossa kunnossa. Vessaa kauhisteltiin vaikka minusta se näytti harvinaisen siistiltä yleisilmeeseen nähden. Pyttyä oli selvästi säännöllisesti harjattu puhtaaksi, vaikka siivoojat sitä epäilivät. Eivät selvästikään ole koskaan nähneet todella törkyistä vessaa. Säälittävää amatöörien näpertelyä, sanon minä. Miten tuohon niin isoa siivouspartiota tarvittiin, kuka tahansa olisi siivonnut tuon parissa tunnissa sellaiseen kuntoon, että voisi kutsua nirppanokkaisen äitinsä kylään. Minä vaadin kunnon törkyä seuraavaan jaksoon!

Don't Fall On Me

Kelloradioni, kuten kai lähes kaikki kelloradiot, on laadultaan surkea. Yksittäisen kanavan löytäminen siitä vaati aivokirurgin tarkkuutta, alle millin liike säätöpyörästä aiheuttaa seitsemän kanavan samanaikaisen kuulumisen. Oi niitä aikoja, kun kaupallisia asemia ei ollut kuin muutama. Kanavatulva ahdistaa. Nykyisin minut herättää vähemmän ansiokas Kiss FM, koska se on ainoa kanava, joka suostuu kuulumaan kelloradiostani häiriöttä. Tänä aamuna hieman ennen puoli kahdeksaa se herätti minut tutulla Eric Prydzin jumputuksella, joka jo kuukausia on soinut kaikkialla.

Kaikkihan ovat nähneet sen alkuperäisen jumppavideon Call On Me, sen kas näin heiluu peppu ja peppu heiluu näin. Video toimii, sillä aina kun kuulen radiosta tuon jumputuksen, verkkokalvoihini palaa näky heiluvista pepuista. Vaikka video on jo valmiiksi satiirinen, se kuitenkin oikein huutaa tekemään siitä parodiaa. Netistä löysin siitä tehtyjä vitsiversioita parikin kappaletta. Varsinkin tämä Don't Fall On Me (imaistava omalle koneelle) hienoine nyansseineen iskee vinksahtaneeseen huumorintajuuni kuin märkä moppi. Hieman varovaisempi versiointi on Call On Me part 2. Kyllä miehinen liha on kaunista kun se liikkuu, varsinkin somasti puettuna.

Tasomittaus

Vanhoina hyvinä aikoina kapakoiden vessakirjoituksetkin olivat paljon parempia, tai sitten aika kuittaa muistot. Ennen netin keksimistä niissä saatettiin käydä hyvinkin polveilevia keskusteluja aroista aiheista, kuten ulostamisen vaikeudesta, kommunisteista, seksiä tietenkään unohtamatta. Nykyään helpotusta viihdyttävät vain lyhyet tasottomat tuherrukset, kuten "vitun homo", "ifk on paras" tai "peppuseksiä". Varsinkin tuohon viimeiseen aiheeseen muutamalla polkkaajalla on ollut hyvinkin syvällinen suhde. Miten muuten ihmisillä on mukanaan musta "waterproof"-tussi, kun he menevät kumoamaan tuoppeja baariin? Ei sellaisella voi kirjoittaa kuin kalvoille ja seiniin.

Asiaa sivuten, sille uteliaalle, joka on etsinyt minulta pippelin kokoa, voin paljastaa totuuden. Se on pieni, hyvin pieni. Aamusuihkussa tarkkailessani sitä huomasin sen kutistuneen olemattomammaksi kuin koskaan. Lämmin vesi oli vähän hakusessa. Syytän taloyhtiötä traumoistani ja vilustumisestani.

Vielä yksi asia, enää Tarvainen ei ole haamupäivitys, vaikka eilen oli.

Minä poljen, kuka ohjaa?

Perseessäni on jotain vikaa. Se ei ole kipeä. Joka jumalan vuosi keväällä, kun olen saanut kaivettua fillarini pyörävarastosta pois, on peba ensimmäisen päivän mankeloinnin jälkeen istumakelvottomassa kunnossa. Ei lainkaan hyvä asia istumaduunarille. Tällä kertaa vain reidet tuntevat tuskaa, koko talven toimettomana hölskyneet lihakset puuskuttavat vieläkin. Jostain syystä olen nyt selvästi paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten. Jos ilmoja pitelee, tuskin pitelee, jo ensi viikolla voin spurttailla munamankelillani täysin kivuttomasti.

Ennen, suunnilleen mopoikäisenä räkänokkana, oli päheetä sotkea fillarilla rennosti kädet sivuilla. Katsokaa kaikki, ilman käsiä, mä olen ihan törkeen cool! Nykyään ahdistaen jälkihävettää, kun katsoo kuinka ääliön näköistä se on. Nykyteinit joutuvat todistamaan aivottomuutensa paljon vaikeammin. Viikonloppuna olin peltilehmäillä yhden loppahousun päälle, kun hupparinsa takaa se ei nähnyt liikennettä lainkaan. Pojan keskittymistä fillarointiin häiritsi ihan hiukkasen tai kahden se, että kaveri naputteli polkiessaan molemmin käsin tekstiviestiä kännäriinsä. Ja tuokin saa luultavasti mopon hetipian. Pelottavaa.

Minä muuten pidän pyöräilevista naisista, silmä lepää.

Lätkää

Rohkaistuneena lämpimähköistä lukemista mittarissa (oikeasti tarkistan lämpötilan netistä, enkä vaivaudu katsomaan ikkunan mittaria), aloitin eilen työmatkapyöräilyni kauden. Perinteisesti ensimmäisenä mankelointipäivänä kuuluu kiertää kotiin kapakan kautta. Valitsin duuniin jälkeen kohteekseni juottolan, jossa kyldyyripersoonat tykkäävät näyttäytyä.

Tiskillä yksi onneton asiakas erehtyy kertomaan tarjoilijalle, että illalla pitää mennä kotiin katsomaan matsia. Tarjoilija ottaa muka hämmästyneen ilmeen. Mikä matsi? Mitä pelataan? Ketkä, Suomi ja Uganda vai? Lätkää? Voi helvetti! Älä nyt jumalauta paljasta täällä julkisesti sun seksuaalisia perversioita! Sairas jätkä, voi perkele. Lätkää. Näytänkö mä sulle lätkän, näytänkö?

Tarjoilijan mielipide urheilusta tuli selväksi. Istahdan pöytään Ilta=Sanomien ja oluen kera. Ihailen lehdestä Mervin villiä lookia. Todella tyrmäävä, kirjaimellisesti. Viereiseen pöytään istahtaa kuuluisa runoilija. Satsina olutta ja punkkua. Erikoista. Mies nuokkuu aivan sammumisen partaalla, mutta sitkeästi jaksaa kirjoittaa vihkoonsa muistiinpanoja katsellen aina välillä runoilijamaisesti ympärilleen. Veikkaan, että mies ei saa aamulla muistiinpanoistaan selvää selvänä.

Poistuessani kapakasta jätän kertomatta tarjoilijalle, että aion katsoa illalla lätkää. Ei olisi kannattanut. Siis katsoa.

Seksiä ja siipiä

Minä en ikinä onnistu saamaan tarkkoja kuvia eläimistä, paitsi kuolleista juuri ja juuri. Hyvänä päivänä ehkä onnistun räpsäisemään otoksen jostain torin pulusta, lokista tai pullasorsasta. Ja kerran elämässäni liikkuvasta kissasta. Siinä vaiheessa kun olen saanut kaivettua kameran esille ja siihen vielä virrat päälle, tilanne on yleensä jo mennyt ohi. Nälkäisempien otusten evääksi joutuvat näköjään citysiivekkäätkin, mikä lienee kuvankin otuksen kohtaloksi on tullut.

Seksi kiinnostaa miehiä, väittää potenssilääketehtaan tekemä tutkimus. Jopa olikin yllätys! Tai olihan se tulos hämmentävä, siis joka viides karju tässä maassa muka ei ajattele seksiä päivittäin. Ei näiltä sivuilta ole haettu lätkäkisojen aikana kymmeniä kertoja Laura Ruoholan kuvia urheilullisin perustein, miehet ajattelevat oikeasti seksiä jopa urheilua seuratessaan. Miksi muuten viivejä palkattaisiin hymyilemään sporttiohjelmiin?

Naisistahan tutkimus ei puhunut mitään, mitä nyt suomalaistutkija totesi naisten olevan haluttomampia. Pitääkö tästä päätellä, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa ja pihtaavien naaraiden mielessä seksi piipahtaa mielessä vain juhannuksena ja Jari Sillanpään keikoilla? Tietenkin siinä voi olla naisella naurussa pitelemistä, jos omaa urosta pitää sängyssä koko ajan kehua jumalan lahjaksi naiskunnalle.

Pöksyihin

Uskomaton tapaus tuo Töölön Matkatoimisto. Yli 200 hengen pulju menee konkurssiin, kun kukaan ei ole huomannut jonkun uittaneen 15 miljoonaa euroa omaan taskuunsa. Miten voi hukata sellaisen rahasumman ihan noin vain? Kohta on työttömiä lisää ja joku istuu kiven sisässä tai uima-altaan ääressä etelässä nauraa röhöttäen räkäisesti konjakkilasiinsa. Elämä on.

Huolestuttavaa. Alan jäädä nykyään seuraamaan ääliömäisiä realitysarjoja. Eilinen Pelimiesten pelimies ei voi olla totta. Kasa latvalahoja pullistelijoita yrittää kammeta itsensä mallimisun stringeihin, mieluiten lisäksi vielä naisen namujen ystävättärienkin pöksyihin. Valitsevatko ne tahallaan kaikkein aivottomimmat itserakkaat nilkit nolaamaan itsensä miljoonien katsojien edessä? Koska kyseessä on kuitenkin lähes täysin käsikirjoitettu juttu, ovatko äijätkin wannabe-näyttelijöitä? Minä haluaisin sinne joukkoon esimerkiksi tämän kolmikon näyttämään suomalaisen miehen mallia.

Oletteko muuten huomioineet, että Kirjeitä Parasiiteista on taas palannut? Lukekaa. Poskissani mässyttelen isohkoa déja vuta tuostakin tarinasta, ihan kuin olisin lukenut vähän vastaavaa jossakin muussa blogissa... ei, kuvittelen vain.

Haircut

Päätin eilen päästä eroon talven aikana jälkihipahtaviin mittoihin venyneestä kuontalostani, ja varasin ajan vakiopartaamostani. Pettymyksekseni se ihanan hehkeä blondikampuri, josta näen kosteahkoja unia ja joka tukkani normaalisti saksii ojennukseen, oli varattu värjäämään raitoja raidattoman naisen päähän. Hieman ihmettelin, miksi tuo parturiin oli tullut raitoja ottamaan. Sitä ennen blondilla oli ollut leikkauksessa naisen aviosiippa, joten ehkä vaimo halusi varmistaa, ettei mies kuolaa liikaa tukkurin perään.

Jouduin siis tyytymään brunetteen. Mikäs siinä, onhan se ennenkin osannut katkaista hiuksistoni ihan kelvolla tavalla. Istahdin luottavaisin mielin tuoliin. Jaa, että millaiseksi leikataan. No ihan reilusti saa lyhentää, kun on päässyt vähän venähtämään. Muoto? Ymmhh... laita sellainen minkä tähän päähän sopivaksi näet.

Syvennyin tuolissa uusimpaan Imageen, koska raidoitettava nainen oli varannut itselleen Seiskan. Mitä nyt välillä sivusilmällä vilkuilin blondia. Klipeti klapeti klip klip. Mitä, lehden mukaan prostituoidut ovat alistetussa asemassa. Klapeti klip. Jopas, tämäpä uutta. Klip klipeti klip. Punaisten lyhtyjen alueellakin kärsivät. Klip klipeti klip. Ahhah. Klapeti klip. Puhelin soi, parturini piipahtaa vastaamaan siihen välillä. Nostan päätäni ja katson peiliin. Ei jumalauta! Mitä se nainen on tehnyt minun nätille päälleni!? Voi helevetin kolmetoista! No, myöhäistä se enää on itkeä.

Hipsin nyt varjoisia kujia pitkin erittäin lyhyessä hyppyritukassa. En minä sellaista halunnut. Ahdistaa. Ja Suomikin meni vielä nysväämään Latvian kanssa. Ruotsi häviää niille varmaan tahallaan ihan vain kiusatakseen meitä. Ahdistaa sekin. Mutta ei niin paljon kuin hyppyritukka.

Prosentteja

Ahdistava valintatilanne tänään, kun telkusta tulee samanaikaisesti Suomen lätkämatsi, Epäillyt ja Magnolia. Kaksi loistavaa elokuvaa, mutta taidan silti masokistina valita sen lätkän. Se on niin kiva nähdä kun Suomi tulee saamaan kuonoonsa ja lujaa. Kun ottaa riittävän pessimistisen linjan, pettymys ei tule olemaan niin massiivinen. MM-kiekko on tuonut yllättävän paljon Laura Ruohola googlettajia sivuilleni, Janina F ei ole enää mitään.

Kostona jostain on Mertenin ja allekirjoittaneen välinen yhteensopivuus Hedarin toimesta laskettu. Mairittelevasti blogistanian parhaat prosentit, mutta silti epäilisin suhteemme toimivuutta. Merten, sä olet kyllä ihan kiva kaveri ja silleen, mut jotenkin vaan sä et oo mun juttu, sillä sulla on liikaa rintakarvoja. Ja säärikarvoja, siis ylipäätään karvoja. Mut kai me silti voidaan pysyy frendeinä?

Kädentaidoton

Hyi saakeli. Minä olen varmasti maailman ainoa ihminen, joka osaa keittää Juhla Mokasta näin huonoa kahvia. No, ainakin tällä myrkyllä herää. Ahdistukseen.

Tää onko fantasiaa?

Suuresti palvomani Ugus heitti vankilastaan käsin mielenkiintoisen kysymyksen, mitä jos en olekaan totta? Kaikki mitä olen nettiin suoltanut on oikeasti kieroutuneen mielikuvitukseni tuotetta. Mitenkäs sitten suu pannaan? Ahdistaako?

Hyvä on. Minä tunnustan. Olen viilannut raskaasti linssiin teitä kaikkia. Oikeasti olen 25-vuotias teologian opiskelija Kannelmäestä, ja lisäksi kahden potran tyttölapsen ja yhden tomeran miehenalun äiti. Neljäs iloinen perhetapahtuma on käsillä vanhoillislestadiolaisessa perheessämme syksyllä. Tapasimme mieheni kanssa Suviseuroilla jo teini-ikäisinä, ja silloin aloitimme lopulta liittoomme johtaneen kirjeenvaihdon. Elän onnellista ja ahdistamatonta elämää Jumalan rauhassa.

Aprillia, syö lasimestarin silliä! En olekaan lesta! Todellisuudessa olen kotoisin Cape Fearista, ihan kiveksenheiton päästä Mummilan Janin lapsuudenkodista. Maksan edelleen jäsenmaksuja paikalliseen metsästysseuraan ja hirvestys on vuoden kohokohtia elämässäni. Rakastan pakkasta ja pimeyttä.

Okei, nyt naama näkkärille. The Totuus. Benrope perustuu tositapahtumiin. Samoin kuin Uguksellakin, kaikki yksityiskohdat eivät välttämättä ole juuri kirjaimellisesti kohdallaan, mutta kaikki on kuitenkin tapahtunut. Jopa se, että sulkeuduin komeroon sillipurkin kanssa. Ettekö usko, häh?

Voisiko joku tehdä minulle lasimestarin silliä? Olen tänään syönyt puoli purkkia huonoa Abban korviketta pahimpaan himooni, ja olen saanut siitä vain valtavan janon aikaiseksi. Ahdistaa. Ainakin tämä viimeisen kappaleen vannon käsi Kansalaisjournalistikorttini päällä todeksi. Ja sen, että palvon Ugusta.

My typo

Niin, kukas se niistä my typon naisista olikaan kuvittaja? Vai ovatko tytöt ihan yhteistuumin koristaneet rumaa seinää parempaan kuosiin? Aika roikkuminen noinkin olemattomilla tikapuilla on ollut, en minä vaan olisi uskaltanut.

Typosta tuli mieleen, että onkohan verkko-Hesarin otsikko "Lukihäiriöinen käsikirjoittaja pärjää tietoneen avulla" ihan tahallinen kirotusvirhe vaiko vain alitajuntaisesti syntynyt? Itselläni ei varsinaisesti mitään lukihäiriötä ole, mutta näppäimistö vaikuttaa välillä aivan liian monimutkaiselta vempeleeltä. Kymmensormijärjestelmää en ole oppinut koskaan. Onnistun naputtelemaan virheitä, vaikka katsoisin erikseen jokaisen painallukseni. Parhaaksi keinoksi olen havainnut sen, että puhun mielessäni äänettömästi koko ajan kaiken minkä kirjoitan. Luultavasti huuleni kuitenkin liikkuvat silloin huomaamattani, ja näytän jostain suljetusta tilasta karanneelta yksilöltä.

Ahidstaa.

Haaveita

Elinalla on unelma.

Rautavuori

Sunnuntaina totesin komerossani olevan melko tylsää, sillipurkkini ei osoittautunut kovinkaan seuralliseksi. Päätin siis luovuttaa ja astua ulos hyiseen vappupäivään ihmettelemään ihmisten toikkarointia. Kymmenet tuhannet valkolakkiset olivat päättäneet palella ulkosalla piknikillä. Nakkeja, perunasalaattia, kuohuviiniä. Kauniita eväskoreja, jollakin näyttää olevan mukanaan pallogrilli. Sivistynyttä, kovin sivistynyttä. Ahdistaa. Kaipaan juuri nyt jotain alkukantaisempaa. Minä menen katsomaan korttelikapakan karaokeiltapäivää.

Heti ensihenkäyksillä kapakassa tajusin, miksi välttelen näitä paikkoja viimeiseen asti. Täysin laulutaidoton nainen kiekuu onnensa kukkuloilla lavalla, täysi tuvallinen osoittaa suosiotaan. Asiakaskunnan nuorimmat ovat parikymppisiä, vanhimmilla yhdeksänkymmentä lienee lähellä, jos ei jopa ylitetty. Mutta kaikilla näyttää olevan erittäin hauskaa, karaokeisäntä yrittää villitä ihmisiä entistäkin nolompiin suorituksiin, ja onnistuukin siinä. Noin 70-vuotiaan arvokkaan oloisen naisen tulkinnassa on kuitenkin jotain pysäyttävää.

Vihdoin innokas punatukkainen nainen pääsee laulamaan kaikkien suosikkikappaleen, Titanic, rautavuori tulvii kaiuttimista pitkällä kaiulla. Yleisö rynnii pienelle tanssilattialle. Naapuripöydän noin kahdeksankymppinen farkkupukuinen mummo kömpii vaivalloisesti ylös tuoliltaan ja köpöttelee jäykästi lattialle tanssimaan. Ilman tukea tanssiminen ei onnistuisi lainkaan, mutta joku iloisista tanssijoista auttaa mummoa tukien tätä käsillään. Mummo joraa ja on onnellinen.

Vieressä kaksi karvaista keski-ikäistä miestä "tanssii" keskenään. Tiedättehän sen tyylin, jossa jalat pysyvät paikoillaan ja ylävartalo ja kädet voivat liikahdella muutaman millin. Kivikasvoisina humalaiset äijät harrastavat minimalistista liikuntaansa. Karaokeisäntä huomaan jäykän susiparin ja huudahtaa mikrofoniin "Jätkät rokkaa ihan tuhatta!"

Mistä tämä hullu kansa saa kaiken energiansa?