Kiukku kasvaa ajan neliössä

Talomme surullisnankuuluisa palohälyyttäjä jatkaa innokkaana infernaalista metelöintiään. Tai juuri nyt se on hiljaa, koska joku asukkaista on käynyt repimässä siitä patterit helvettiin, taas kerran. Nyt selvitään ehkä ensi yö rauhallisesti. Huomenna huoltomies käy kuitenkin napsauttamassa siihen uudet paristot, ja show alkaa uudestaan. Miten huoltoyhtiö voi olla niin idiootti, että ymmärrys ei kerro koko härvelin vaihdon olevan paikallaan? Seuraavan kerran kun näemme huoltomiehen tunkevan samaan vanhaan hälyttimeen uutta Duracellia sisään, sieppaamme ja köytämme äijän yöksi kellarikomeron synkimpään nurkkaan. Palohälytin pattereineen jeesusteipataan huolellisesti miehen korvaan kiinni. Oppii perkele miettimään josko se hälytin olisikin rikki. Ahdistaa.

Déja vu iski aivokuoriskoon, kun luin Cybbiksen oppaan myöhästymiseen. Yleensä mukana ei ole edes mitään työkalua, jolla peltilehmän voisi kuopia aurausvallista ulos, onneksi kotona on nykyään se tolppa. Etenkin tuo auton sekä ulkoa että sisältä umpijäisten ikkunoiden sulaminen on minulle täysi mysteeri. Miksi sulaminen kestää puoli aamua juuri silloin, kun kiire olisi kaikkein polttavin? Cybmobiili on selvästi sukua peltilehmälle.

Voisko joku tehdä mun veroilmoituksen?

Hälyääniä

Anne ei järkytykseltään ollut kyennyt ottamaan reissullaan montaakaan kuvaa Auschwitzista. Minä sain otettua useammankin kuvan. Keskitysleiri oli niin täynnä turisteja, että valokuvaamista häiritsivät ihmismassat ja oppaan kiire seuraavaan paikkaan ennen uuden ryhmän tuloa. Birkenaussa ei ollut paljoakaan nähtävää, portti ja rautatie. Alkuperäinen Auschwitz oli museoitu aika hyvin. Toki leiri laittoi ajatukset liikkeelle, mutta jotenkin minua jäi häiritsemään tuonkin paikan kaupallistaminen. Tavallaan ylisteriiliksi siivottu, mutta silti suuhun jäi ikävä mässäilyn maku. Vielä mentiin hyvän maun rajoissa, mutta pelkään paikan muuttuvan tulevaisuudessa irvokkaaksi joulupukin maaksi. Nuo uunit kyllä pysäyttivät.

Viime yönä taloyhtiön rappukäytävän palohälytin kiljui kolmesta lähtien noin vartin välein, se niistä nukkumisesta. Kyseinen romu on huutanut asennuksensa jälkeen tuhansia kertoja, oikean palon syttyessä kukaan ei enää ottaisi sitä vakavasti. Seuraavalla kerralla kun se hälytin alkaa yöllä vittuilemaan, käyn korjaamassa sen paskan lekalla. Paitsi enhän minä omista kuin pienen vasaran. Ahdistaa, perkele!

Halpaa kuin saippua!

Hypistelin kädessäni puolen gigan USB-muistia ihmetellen kehitystä. 10 vuoden päästä tuollaiseen hukkuvaan muovinpalaseen mahtuu varmaan sata kertaa enemmän tauhkaa. Silloin kun setä haaveili ensimmäisestä tietokoneestaan, puolen gigan kovalevyä ei olisi saanut millään rahalla. Arkistojen kätköistä löytyi vielä hinnasto keväältä 1989. Kuvan härveli oli parasta mitä rahalla sai ("päihittää nopeudessa jopa useimmat minitietokoneet"), ja tuossa hinnassa ei ollut vielä RAM-muistia. Hulppeat 4 megaa maksoi noin kymppitonnin. Hinnaston suurin kovalevy, järjettömät 380 MB, maksoi 25 000 markkaa. Vaan hinnat alkaen koneita sai jo silloin viidellä tonnilla. Kyllä silläkin jo pelasi NetHackia.

Maikkarin 45 minuuttia paljasti sen mitä olen aina pelännytkin, hyvään tarkoitukseen rahaa keräävät pistävät lähes kaiken fyrkan omiin taskuihinsa. Syöpäsairaiden tuki ry sai annettua jokaisesta kerätystä eurosta römeät 1,4 senttiä avustuksiin. Ahdistaa, juuri tuollaisten ansiosta kukkarot pysyvät herkästi kiinni. Toivottavasti edes SPR:lle annetut miljoonat menevät säädyllisin kustannuksin tarkoitettuun kohteeseen.

Iloisempia asioita, onnittelut Menopaussille, 100 000 lukijaa on mennyt rikki! Selviääkö kuka on ollut juhlakaluna paikalla?

Hyvälämminhellä

Vihdoinkin tuntuu talvelta, jo tätä tuli odotettuakin. Minäkin olin osasyyllinen oikean talven viivästymiseen hankkimalla täksi talveksi untuvatakin, turkiskäsineet ja pitkät kalsarit. Ei ole paljon tarvittu. Pisteenä kirjaimen päälle sain täksi vuodeksi vihdoinkin tolppapaikan peltilehmälleni, ja vasta viime päivinä on ollut riittävän kylmä auton kytkemiseksi johdolla sähköistymään. Mutta sekin on tällaiselle tumpelolle liian vaikeata. Pimeässä johdon kiinnittäminen auton päähän on tuskaa, hermot menee. Miten kolmeen hassuun reikään osuminen voikin olla niin vaikeata? Viimeksi tuhersin johtoa paikalleen minuuttitolkulla. Ahdisti.

Kaiken kukkuraksi sillä saakelin lämmittimellä ei tunnu olevan mitään vaikutustakaan. Tolpassa raksuttaa jokin säädettävä ajastin, jonka sielunelämästä en ilmeisesti ole päässyt vielä selville. Luultavasti se lämmittää tyytyväisenä peltilehmääni kahden aikaan yöllä. Tietenkin iltapimeässä sitä ajastintakaan ei näe säätää, ja aina on liian laiska kavutakseen ylös hakemaan taskulampun tarkempaa tutkimusta varten.

Saako tuollaisiin vanhoihin kerrostalojen sähkötolppiin kytkeä myös sisälämppärin? Jos saa, niin kuinka tehokkaan? Muistelisin edellisessä asuinpaikassani sellaisen synnin olleen kielletyn, tosin siellä oli kiellettyä parveketuolitkin isännöitsijän mukaan. Lämmitin olisi luksusta, kun ei tarvitsisi enää tuhertaa puolta aamua jäisten ikkunoiden kanssa.

Varikoinnista

Minäkin lähden nappulahuumaan mukaan, yllä muutama namiskuukkeli halukkaille linkittäjille. Jahka jaksan, keräilen itsekin tuohon sivuun jokusen nakkulan vakituisen tiirailun alla olevista blogeista. Nappuloita voi helposti vääntää itselleen vaikka täällä.

Hesarin pääkirjoituksessa pohditaan rattijuopon auton takavarikoimista rangaistuskeinona. Minä en sen toimivuuteen usko. Röpöttelijä saattaa pysyä ehkä viikon poissa ratista, kunnes hankkii uuden romun sompailtavaksi. Kerran viikossa räkäkännissä kärähtävien juoppojen koslat ovat yleensä arvoltaan aivan mitättömiä, joten rahallinen menetys ei ole huima. Kuukauden joutuu ryyppäämään vähän halvempaa tavaraa.Lisäksi alkoholistit oppisivat nopeasti laittamaan kärrynsä ryyppykaverinsa nimiin. Jos Pertsa kiemurtelee kännissä Reiskan autolla ja päinvastoin, ei kai autoa silloin voi takavarikoida? Minä en usko kolmen promillen humalassa ajavien tapoja parantavan minkään muun kuin kuoleman. Toivottavasti eivät vie silloin ketään mukanaan.

Ei kehumista

En saanut mitenkään naamastani sopivaa avatarta, mutta menköön nyt tuo. In real life ilmeeni on paljon kyllästyneempi, varsinkin tänään. Mikään ei ottanut sujuakseen, toivottavasti brittitohtori oli oikeassa ja tämä tosiaan oli vuoden ahdistunein päivä. En minä näitä kovin montaa putkeen haluaisi.

Blogilista.fi vihdoinkin saapui. Pamauksen siirto ei ihan täydellisesti sujunut, mutta eiköhän sitä viikon aikana ole saanut ruksattua kaikki tarpeelliset takaisin. Olen vain niin tottunut vanhaan listaan, että kestänee tovi totutella käyttämään uutta uljaampaa härveliä. Hieman jäi epäselväksi oman, jo olemassa olevan blogin tietojen muuttaminen. Saako luokitusten lisäämisen tehtyä samalla sivulla kun uuden blogin lisäämisen? En ole uskaltanut kokeilla tuplamerkinnän pelossa.

Khilou usuttaa kanssabloggaajia itsekehumaan helmikirjoituksia omasta blogistaan, mutta minä en löytänyt yhtään. Rantanäkymän omakehumasta Blogistanin kesä-jutusta huomasin vain itselläni kuvamanipulaation, johon olin tyytyväinen. Muutenkin pidän muutamaa varastettua tai omakätisesti otettua kuvaa onnistuneena, ne ovat tukeneet ihan pätevästi kirjoitusta. Kehun mieluummin muita. Koska Tommipommi ei kuitenkaan itse nosta häntäänsä, niin kehutaan erikseen merkintä Eilen.

Humppaava poro

Eksyhdin viikonloppuna laitakaupungilta löytyvään baariin. Väkeä ei ollut tungokseen asti, ja baari oli viimeksi remontoitu luultavasti ennen internetin keksimistä. Henkeä paikassa piisasi ainakin tusinan steriilin kiiltävän trendibaarin verran. Alkuillasta paikalla ei ollut kuin kantapeikkoja, jotka olivat kai istuneet siellä viimeiset 20 vuotta. Paikan tarjoilijarouva suorastaan huokui aitoa ystävällisyyttä ja palveluhenkeä. Kun eläkeikäinen, ilmeisesti lähes kalustoon kuuluva asiakas kysyi Pirkolta jos jotain pientä purtavaa löytyisi, Pirkko loihti hymyillen miehelle kinkkumunakkaan. Kenenkään ei tarvinnut vaivautua tiskille asti, sillä Pirkko huomasi heti, jos joku tarvitsi lisää tankkausta. Ja lämmin hymy irtosi aina kaikille.

Paikalle saapui uusi heppu veikeässä karvareuhkassa, joka välittömästi oluensa saatuaan paineli levyautomaatille. Miehen musiikkimaku oli täyttä terästä, ravintolasalin täytti tömäkkä haitari, ja tuttu ääni alkoi humppaamaan, kertosäkeenä vastustamaton jokin vetää mua bingoon. Kun kaverin kanssa pohdittiin Eläkeläisten ja Kumikamelin historiaa, humpan valinnut velikulta puuttui innostuneena heti keskusteluun ja osoitti tietävänsä Eläkeläisistä kaiken mahdollisen. Mies muisteli kaiholla Roskilden keikkaa. Intohimoinen fani ilmoitti, että hänellä on jopa tatuoituna Eläkeläisten logo. Koska katseemme oli ilmeisesti liian epäuskoinen, heppu alkoi repimään paitaa housuistaan ja housuja auki. Siinä se oli, kalsareiden housunkauluksen yläpuolella. Humppaava poro.

Minä olen siis nähnyt tatuoidun humppaavan poron. Kuuluuko nyt ahdistaa vai ei?

Siellä missä hippejä tehdään

Mean kommenteissa näkyi olevan vääntöä armeijan puolesta. Sotimisessa nykyhetki ja menneisyys eivät ole ihan verrannollisia. Aikoinaan sodassa tuloksia saatiin aikaiseksi neuvokkuudella ja sisulla, ja hyvä niin. Voisi muuten ahdistaa. Nykyään Molotovin cocktailit ovat tehotonta tavaraa, teknologia jyrää. Ihmisten luontaisen kusipäisyyden takia armeijaa kai tulevaisuudessakin tarvitaan, mutta yleinen asevelvollisuus on minusta nykyään melko
turhaa verovarojen tuhlausta.

Tämä on tietenkin täyttä utopiaa, mutta ilman armeijoita ei tarvitsisi miettiä sitä kuka pääsee tykinruuaksi. Niillekin miljardeille euroille olisi paljon parempaa käyttöä. Tellus ilman sotia tai terroristeja ei kuitenkaan ole järjellinen haave. Itse kävin aikoinaan armeijan, koska se oli nopein tapa päästä pakollisesta pahasta eroon. Olin kuitenkin jo armeija-aikoina, ja nykyisin vielä enemmän, henkisesti sivari. Harvasta armeijassa mies tehdään. Kaksi kuukautta olisi ollut täysin riittävä koulutus sodassa suohon kuolevalle. Armeijassa opin petaamaan ja tekemään pinkkoja. Äitini totesi aikoinaan siihen, että olisi saanut minut viikossa oppimaan nuo askareet. Mistä herää kysymys, miksi ei sitten opettanut. Tehdäänköhän armeijassa sittenkin miehiä?

Tähän liittyen, What kind of Sixties Person are you?


You are a Hippie. Wow.

What kind of Sixties Person are you?
brought to you by Quizilla

Eilen tekin mieli vähän jurputtaakin, mutta Kakkupalamies ehti ensin.

Olen Mr. Krampax

Ahdistaa. Heräsin keskellä yötä alkaneeseen suonenvetoon, vuoden ensimmäiseen, mutta sitäkin sitkeämpään. Aluksi hieman jalkapohjasta kipristeli, sitten kärvistykset räjähtivät ja levisivät pohjetta myöten reiteen asti. Voi kiesus mikä tunne! Kun sen lopulta sai jotenkin asettumaan, koko loppuyö meni varoessa, ettei koipi pääse yllättämään krampilla uudestaan. Vieläkin on koko ajan tunne, että jalka voi vääntyä solmuun minä hetkenä hyvänsä. Tästä ei hyvä seuraa.

Yllättäen väsyttää. Taas. Mikä muuten on kuoriauto? Minä en tiedä, vaikka viime yönä unessa omistin sellaisen. Lisäksi huomasin unessa, että minulla oli kämpässäni toinenkin kylpyhuone, jota en ollut aikaisemmin koskaan huomannut. Osa kadonneista sukistani ja muistakin lumpuistani lojui siellä kuivumassa, siellä oli pesukonekin. Ja mikroaaltouuni. Unen logiikalla siinä ei ollut mitään ihmeellistä, että löysin tavaroitani sieltä, vaikka siis en ollut koskaan käynyt kakkosvessassani. Aamulla kramppaavalla jalalla koikkelehtiessa en enää löytänyt sitä. Veikkaan Sediksen vieneen uuden hienon vessani mukanaan viime tarkastuskäynnillään.

Maitorauhasia

Ilta-Sanomien lööpin voima on uskomaton. Kun siinä vihjattiin, että jostain saattaisi taas löytää Janinan tissikuvia, alkoi välitön hakurumba allekirjoittaneen sivuille. Eilisen päivän aikana vajaa 300 toiveikasta kävi sivuillani etsimässä neiti J:n meijereitä. Ilmeisesti eivät löytäneet haluamaansa, enkä sen tarkemmin suostu kertomaan mistä saattaisivat löytää. Kuvaa näkemättömille kerron, että kuvassa esiintyvä mies on niin etova, että neiti J:n maitorauhaset jäävät lähes huomiotta.

Maitorauhasista puheen ollen, eksyin eilen kai Mitvitin kautta lukemaan äidillistä verkkojulkaisua Hernekeppiä. Juttu Vieläks' sä imetät??!! sai sumeat simmuni ihmetyksestä lautasiksi. Siis ihan tosissaan kirjoitetaan, että tenavaa oikeastaan kuuluisi imettää lähes kouluikään asti. No, minä en tästäkään mitään tiedä, kuten tavallista. Suurperheellisen äidin pitäisi siis imettää hyvässä lykyssä kymmenen vuotta putkeen, kun kaikki neljä tenavaa odottaa jonossa omaa vuoroaan. Iskä ehkä katkeroituu, kun sitä vuoroa ei sitten hänelle enää herukaan.

Kaupungilla vastaan tuli mies lapsi kantoliinassa. Minusta se viritelmä näytti kovin vaikealta, sekä kantajan että kannettavan osa tuntui kovin epämukavalta. Itse en ikinä onnistuisi tuollaista kyhäämään, mutta minähän en osaa solmia kunnolla edes kengännauhoja.

Arpimeemi

Jos minäkin sitten osallistun arpimeemiin. Naamasta löytyy noin tuuman mittainen arpi, mutta sitä en ala tässä esittelemään. Räyhäkkäitä arpia ei ole, koska pikkupoikana erikoistuin enemmänkin katkomaan raajojani. Tyydytään siis alle sentin mittaiseen arpeen kämmenessä, joka on ainoa aikuisena saamani arpi.

Suoritin taistelun turhan kovan jäätelölitran kanssa, joka päätyi veitsen lipsahdukseen. Syntynyt reikä ei ollut suuren suuri, mutta jotenkin pelottavan näköinen, yhtä syvä kuin pitkäkin. Kipua ei ollut lainkaan, meni kai riittävän syvälle. Reiästä pursui ulos jotain epämääräistä kellertävää mönjää, jonka takia sitä ei tahtonut saada millään kiinni, kuitenkaan niin pienen aukon kanssa ei oikein terveyskeskukseenkaan kehdannut mennä. En muista millaisella virityksellä sain tungettua ulostautuneet ihon osat takaisin, mutta soma pieni arpi siitä syntyi.

What's on a Man's Mind?

Sukkahukka

Tässä nyt ei ole enää mitään järkeä. Tein inventaarion, ja löysin itseltäni kaksitoista sukkaa etsimässä itselleen paria! Ahdistaa. Minne helkkariin minä olen voinut hukata tusinan verran sukkia? Ei voi ymmärtää, alan ihan oikeasti epäillä pesukoneeni pureskelevan ne pieniksi palasiksi ja sitten sylkäisevän huuhteluveden mukana ne viemäriin. Tai ehkä sokeritoukkani ovat mutatoituneet syötyään Bio Luvilia ja ovat laajentaneet sen seurauksena ruokavaliotaan sukkiin. Lisäksi puolet sukistani on aikojen myötä kutistunut pesussa monta numeroa liian pieneksi. Luotan siihen, että kukaan ei niitä sukkia niin tarkkaan katso. Musta kuin musta. Alan käyttämään suunnilleen samannäköisiä pareina.

Uusi Airbus A380 vaikuttaa kuvien perusteella aivan järkyttävän isolta vehkeeltä. Siis siihen mahtuu kertarysäyksellä ison elokuvateatterin verran matkustajia ja silti jää vielä tilaa erillisille baarille. Koko komeus vie jalkapallokentän verran tilaa. Vain yksi kysymys. Montako vessaa siinä on?

Oikeaoppinen humala

Viikonloppuna kupin ääressä tuli pohdittua mukavan humalatilan problematiikkaa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kylmän oluen ensi puraisu on taivaallisen hieno elämys. Tyytyväistä nyökyttelyä pöydän ääressä empiirisen testaamisen jälkeen. Toimii kuin junan vessa.

Seuraava yksimielisyyden saavuttanut toteamus oli, että hyvä olo on juuri sopivan nousuhumalan aikana, ongelmaksi muodostuu sen humalan pitäminen aisoissa. Ensimmäinen koulukunnan kannattajat kulauttavat kurkusta alas noin reilun promillen verran ja yrittävät sen jälkeen taiteilla koko illan sillä tasolla. Koska humalatila ei nouse, vaan pysyy vakiona tai kääntyy jopa lievään laskuun, hauskuusaste saattaa pikkaisen lieventyä. Toinen porukka harrastaa vuoristorataa, kertalaakilla reipas humala, sitten suosiolla laskun puolella, että voi taas ottaa uuden ylämäen. Laskuvaiheessa voi havaita elonsa olevan tylsää ja kavereiden jutut kuulostavat kuluneilta.

Suurimman suosion sai kuitenkin kolmas koulukunta, joka pitää koko ajan hidasta nousuhumalaa päällä, jolloin hupia riittää siihen asti kunnes filmi menee poikki. Kivaa oli, tosin aamulla saattaa ahdistaa. Vaihtoehto on taloudellisesti ja fyysisesti raskain, mutta kaikki harrastukset vaativat aina veronsa. Niin, minähän siis vain tarkkailen siellä baarissa. Juominen on rumaa.

Jumalan vihaa

Vain suomalainen mies voi olla yhtä tyhmä kuin minä. Aamulla talsiessani bussipysäkille onnistuin pyydystämään kiven kenkäni sisälle. Sen sijaan, että olisin ottanut kengän pois jalasta ja kaatanut graniitinpalasen pihalle monostani, huljuttelin jalkaa edestakaisin saadakseni kiven kengässä kohtaan, jossa se häiritsisi kävelyä mahdollisimman vähän. Sitkeästi taapersin kivi varpaiden välissä kohti määränpäätäni. Ajattelin linjabiilissä istuen olevan mukavampaa ja lämpimämpää hoitaa lohkare pois kengästä. Naurettava ajatus, ihan kuin bussissa muka olisi ollut aamulla istumapaikkaa vapaana. Lopulta tyhjensin kenkäni vasta duunin roskikseen.

Ilta-Sanomissa ollut juttu sai minut taas jälleen kerran kiitolliseksi siitä, että erosin kirkosta jo kymmenisen vuotta sitten. Pastori Erkki O. Aurasen mukaan tsunamikatastrofi oli Jumalan johdonmukaista toimintaa. Katastrofialueilla ei kristinusko ole pop, vaan kaiken maailman buddhalaiset ja muslimit hiihtelevät niillä alueilla. Koska kristinuskoa sorretaan noilla mailla vierahilla, Jumala oikaisi uskottomia kansoja pienellä ja aiheellisella muistutuksella. Paikalla olleet kristityt eivät sitten varmaan olleet uskossa ja joutivatkin kuolla. Perusteet tälle kaikelle löytyy kuulemma Raamatusta. Aivan varmasti löytyy, on hyvinkin satoja kohtia, missä Jumala vihassaan teurastaa vääräuskoisia. Varsinkin Vanhalla Testamentilla saa varmasti perusteltua vaikka raiskaukset ja tapotkin, jos oikein haluaa lähteä tulkitsemaan. Pastori on hyvä vaan ja kiittää siis Jumalaa tapahtuneesta.

"Ja niille toisille hän sanoi minun kuulteni: "Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni." Niin he alottivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä."
(Hesekiel 9:5-6)

Päivä elämästäni

Edelleen hengissä, vaikka vastoin varoituksia en laittanut blogiini Samikin kertomaa kummitusjuttua. Nukuin ensimmäisen kerran hyvin koko viikolla, en nähnyt edes painajaisia. Yleensä Blogistan ei eksy uniini, mutta nyt unessani seikkaili polkkaaja, tosin vain telkkarin kautta. Unessa napsautin telkkarin päälle ja sieltä tuli Levyraati. Yllätyksekseni näin siellä tutun naaman laulamassa videolla, sehän on Minya! Ihmettelin missä ihmeen välissä se nainen on tuollaiseenkin ehtinyt, en edes tiennyt sen laulavan. Minya hoilasi villapaita päällä akustisen kitaran säestyksellä "laik mii, laik mii, jeeiijeeiijeea!" Levyraadin armoton raati teilasi biisin aivan täysin. Vähän harmitti, vaikka ei se kappale totuuden nimessä kovin kummoinen ollutkaan.

Rannakkaat näkymät toivoi kirjoittajien kertovan enemmän omasta työstään, eikä vain palaneista pitsoista. Myönnän, että minäkin olen monesti pohtinut, mitäköhän se Khilou oikein tekee? Saan lukea usein aika kiehtovia tuokiokuvia eri puolelta Hesaa ja silmäyksiä rautatieasemiin ympäri Suomea ja Eurooppaa. Jälkikasvun armottoman totuudenmukaiset huomiot maailmasta saavat ansaitun osansa. Mutta duuni. Onko mies kaupparatsu, toimittaja vai mikä? Toisaalta, salaisuuksia pitääkin olla.

Jos minä sitten kerron työpäivästäni. Menen aamulla duuniin. Käynnistän läppärin. Haen kahvia. Vähän surffailen. Tiirailen näyttöä ja naputtelen näppäimistöä. Haen kahvia. Haen kahvia. Käyn vessassa. Välillä kiroilen ja ahdistun. Menen syömään. Haen kahvia. Vähän surffailen. Haen kahvia. Tuijotan näyttöä, heiluttelen hiirtä ja kiroilen naputtelun lomassa. Ahdistun lisää. Haen kahvia. Haen kahvia. Vähän surffailen. Käyn vessassa. Vastaan puhelimeen väsyneellä äänellä kuunnellen luurista tulvivia huonoja uutisia. Ahdistun. Haen kahvia. Huomaan jalkani puutuneen. Heiluttelen hiirtä. Sammutan koneen ja menen kotiin.

Kyllä, meillä on töissä ilmaiset kahvit.

Unen tuolla puolen

Väsyttää niin että sattuu. Olen onnistunut lisäämään univajettani tällä viikolla hiljalleen parin yön unien verran. Tuijotan tätä näyttöä kummemmin tajuamatta mistään mitään. Ajatus tahmaantuu ja solmuuntuu matkallaan kadoksiin.

Mihin minä jäinkään?

Ai niin, siihen että silmäluomet painavat kilon kappale, ja niiden auki pitäminen vaatii yli-inhollisia ponnistuksia. Auts. Leukani juuri nyrjähti haukottelusta.

Ahdistaa.

Helpotusta addiktioon

Kiitos, Merten!

Muonaa maittavaa

Alkuvuonna olen tympiintynyt entistä enemmän työpaikkaruokalaan. Jauhomakkara ahdistaa. Ilmeisesti varmat tulot saavat konttorisyöttölän täysin välinpitämättömäksi sapuskansa ja palvelunsa laadusta. Safkalan rakennuksen firmoilta perimä summa on kai noin 7.50 erkkiä. Sillä rahalla huonoimmillaan saa raakaa kalaa, hiileksi poltetun pienen kälyisen pitsan, johon veitsi ei pysty. Tai hernekeittoa, jonka herneet ovat jääneet raaoiksi. Uuniperuna ei ole kovin maittavaa, jos sen sisälle ei ängetä mitään. Salaattipöytä on usein tyhjäksi kaavittu, kun sitä ei ole viitsitty tai liian vähäisen henkilökunnan takia ehditty täyttää. Perunoista tulee joskus kouluajat mieleen, kumiperuna rulettaa. Lisäksi kehdataan laittaa rajoituksia, paljonko niitä tehdastekoisia mauttomia valmislihapullia saisi itselleen ammentaa.

Konttorikomplekseissa on kuitenkin niin helppoa painella alakertaan murkinoimaan, että suurin osa tyytyy jupisemaan ja lahjoittaa osan palkastaan syöttölälle. Kahdeksalla eurolla saisi oikeasta ravintolasta hyvän ja maittavan lounaan, mutta se on vaivalloista. Ajomatkoihin ja parkkipaikan etsimiseen menee helposti 30-40 minuuttia arvokasta aikaa, ja ihminen on luonnostaan mukavuudenhaluinen. Työpaikkaruokaloiden voiton täytyy olla huima, koska paljon pienemmin kustannuksin saadaan veloitettua oikean ravintolan annoksestaan pyytämä hinta.

Jokaisessa toimistorakennuksessa pitäisi minusta olla kaksi pienempää kilpailevaa ruokalaa. Silloin kumpikin joutuisi vähän tsemppaamaan saadakseen asiakkaita omalle puolelleen. Minä haluaisin toiseksi kokkaajaksi tänne vaikka jonkun kiinalaista ruokaa tarjoavan, asiakaspalvelun päälle ymmärtävän ravintolan.

Ajatusten Aitolehti

Iltalehti, tuo Kulttuurin Kymijoki, pelastaa aina ruokatunnin antamalla valtakunnan suurimpien tyhjäpäiden nolata itsensä julkisesti. Martina Aitolehti antaa alkuviikon parhaimman lausunnon:

"Alexei paljastui loppujen lopuksi pikkupojaksi. Tyyli, jolla hän hoiti tämän jutun, ei ollut kovin ammattimaista. Tajusin, että hän ei ole minun arvoiseni tyyppi, Martina lataa."

Jess, Martina! Onneksi sentään toinen teistä osaa hoitaa jutut laadukkaan ammattimaisesti ja fiksusti. Lähetänkin tästä heti deittiehdotuksen Martinalle, meillä on varmasti paljon yhteistä. Ainakin se, että kumpikin meistä tuntee itsensä tyhmäksi. Ja ihan ansaitusti.

Kun nyt laadusta puhuin, niin minulla on ikävä Sarkasmin Seinäjokea Kakkumiestä ja Sivallusten Simojokea Siiveniskijää. Ilmeisesti kummallakin on vaikeuksia päästä päivittämään ajatelmiaan nettiin. Se ei kelpaa minulle syyksi, minä nyt tahdon jotain tapahtuvaksi. Tahdon! Hommatkaa vaikka tilapäinen pesä sivuillenne. Kärsin puutoksesta.

Hanaa

Helvetti, että minä sitten inhoan elektronisia hanoja. En muista koskaan törmänneeni toimivaan versioon, niitä suunnittelevat insinörtit ovat jättäneet testausvaiheen kokonaan väliin ja lykänneet piirtämänsä paskan suoraan tuotantoon. Heikoimmissa versioissa saan huitoa rumia nakkisormiani hanan alla helvetin jäätymisen asti, eikä tuo tekoälyttömyyden korkein aste suostu vilauttamaan minulle vesipisaraakaan. Verenpaineeni nousee ja ahdistaa. Tietenkin mainosten lupaukset todella vähäisestä vedenkulutuksesta toteutuvat täydellisesti, hygienian suhteen onkin sitten vähän kyselemistä.

Joskus jostain ilmeisesti maanantaiyksilöstä saattaa tulla ulos vettäkin. Jos huidon hygieniavajauksesta kärsiviä kämmeniäni siinä kohtaa, josta veden voisi olettaa tulevan ulos (se pieni reikä siinä putken päässä), hana pitää hanansa kiinni. Kun siirrän käteni asentoon, jossa pystyn kastelemaan hihani, tuo vettä pihtaava putki saa orgasmin ja ruikauttaa hihani märiksi. Kun kiroilun saattelemana hivutan hikisiä kämmeniäni vesivirran alle, veden tulo lakkaa kuin seinään. Fiksuimmat vempeleet ymmärtävät odottaa, että saan spuutattua saippuaa kätösiini, ja aloittavat pihtaamisensa vasta sitten.

Miksi toimivasta yksiotehanasta edes pitäisi luopua tavallisissa julkisissa vessoissa? Aika harva varmaan jättää veden valumaan solkenaan. Minusta yksiotehana on hyvä keksintö, varsinkin vertailtaessa jossain ulkomaisten juottoloiden vessoissa tavattuihin systeemeihin, jossa kylmälle ja kuumalle vedelle on oma putkensa. Saat siis huljutettua toisen kätesi tulikuumassa vedessä samalla kun toinen käsi jäätyy kalikaksi. Virkistävää.

Sivistynyttä

Jostain syystä klassinen ääliöteinikuva Porky's oli jäänyt aikaisemmin katsomatta, joten päätin eilen illalla paikata tuon puutostilan sivistymättömyydessäni. Leffan päähenkilöiden ongelma oli ikiaikainen, pimppaa pitäisi saada. Sen saamattomuudesta onkin sitten reipasta koota puolitoista tuntia kohellusta, johon laitetaan siteeksi jotain juonen tapaista. Rohkeasti näytetään muutama tissi, ja pikkaisen yritetään olla punaniskaisia rasisteja vastaan. Silti elokuvassa oli jotain henkeä, jaksoinhan katsoa sen loppuun asti. Kesti lähes ulinakohtaukseen asti, ennen kuin tajusin miksi Miss Honeywell vaikutti jotenkin tutulta näyttelijältä. Lähes millaisesta roolista tahansa voi näköjään nousta huipulle.

Eilinen päivä meni lähes kokonaan kalsareissa tapsutellen, jahka puolen päivän maissa ensin sai rähmäiset silmät kiskaistua auki. Välipäivien pyhät olisivat muuten mukavia, mutta paluu duuniin on sellaisen jälkeen yhtä tuskaa. Ahdistaa. Aamulla olisin halunnut vain jatkaa nukkumista, kuolata tyynyyni vielä muutamia tunteja. Eikä edes ollut aamu-tv:tä, jota kuunnellen voisi hiljalleen yrittää kömpiä ylös sängystä. Ainakin sen verran pitäisi laittaa joustoa työaikoihin, että välipäiväpyhän jälkeen ei tarvitsisi saapua konttorille ennen puolta päivää. Pientä inhimillisyyttä, kiitos.

Kivi, paperi ja sakset

Kaksi alle kouluikäistä tenavaa leikki antaumuksella bussissa penkillä perinteistä Kivi, paperi ja sakset-leikkiä. Nuoremmalle pelin idea ei ollut ainakaan alussa täysin hanskassa, sillä se piti uskollisesti koko ajan saksia esillä, jolloin vanhempi voitti sen joka kerta kivellään. Vihdoin nuorempikin tajusi piilottaa valintansa ja vaihdella saksista johonkin muuhunkin. Peli alkoi kuitenkin käydä tylsäksi, joten pojat keksivät uusia variaatioita. "Kivi, paperi, pyssy!" Pam! Pam! Pam! "Kivi, paperi, nakki!" Läts! Läts! Läts! "Kivi, paperi, lumipallo!"

Intoa täynnä pojat keksivät uusi variaatioita ja äänten voluumit nousivat. Niinpä vanhemman vekaran äiti käski poikia olla vähän hiljaisemmin. Ja ah, meidän tulevan eläkkeemme maksaja, hän oli jo oppinut! "Haist ite! Mee katolle siitä haisemaan! Haista!" Äiskä oli hieman vaivautuneen näköinen kun poika pisti äitiään tomerasti ruotuun, kun ei voinut bussissa ryhtyä mihinkään radikaalimpaankaan kuritukseen.

Linja-auto lähti muuten auton oman kellon ja minun kännykkäni kellon mukaan jälleen kerran kaksi minuuttia etuajassa liikkeelle. Ilmeisesti kuskilla on oma rannekello aina edellä tai sitten mies on vain niin innokas lähtemään baanalle, ettei malta odottaa. Pysäkille jääviä saattaa vain hieman ahdistaa, kun bussi painaltaa jo parin korttelin päässä.

Corpus Spongiosum

Joululahjaksi saatua suklaata on vielä noin kilon verran jäljellä, luultavasti jo hikoilen suklaata. Ahdistaa. Joulun yliannostuksen jälkeen en yleensä suostu koskemaan konvehtirasioihin puoleen vuoteen. Ihmiset, jotka nuorempana vannoivat, että eivät ikinä osta ihmisille lahjoiksi halpoja äklöimeliä konvehtirasioita, ovat pakkolahjana tuputtaneet niitä minulle jo vuosia. Mieluummin levyllinen Fazerin Sinistä, kiitos.

Mitvit on pätevästi valitulla saunaseurallaan saanut hyväksyvän lausuman peeniksensä ulottuvuuksista. Allekirjoittanut saisi varmaan alentavia arvioita myös imeväisten suusta, eikä peltilehmästäkään ole oikein jatkeeksi. Mikä siis avuksi? Katsopaanpa jo hylättyä luukku-mailiosoitettani. Noin 1000 ystävällistä ihmistä näyttää tarjoavan siellä apuaan vaivaan jos toiseenkin. Kokeillaan Shirley Mitchellin vinkistä sivua, joka myy Natural Rapid Growth-tuotetta, joka lupaa kolme tuumaa lisää. Siinä sivussa saa vielä raudanlujan erektion ja mahtavat orkut. Varsin uskottavalta näyttävä sivu. Musta (niillähän on isompi) lääkärisetä, asiallinen kuva pippelin rakenteesta, tyytyväisten käyttäjien todistuksia tuotteen oivuudesta. Niin, tuotteen käytössä pitää kyllä olla varovainen: "Warning: Do not take Natural Rapid Growth in the recommended daily amount for more than 6 months as your penis may become too large for most women." Vau!

Tuote vaikuttaa kuitenkin sen verran hintavalta, että pihinä taidan sittenkin aloittaa QoDin aikoinaan suositteleman treeniohjelman. Haenkin tästä käsipyyhkeeni.

Mikä on kun suksi ei luista?

Helvetti. Lomalta kuuluisi palata levänneenä ja rentoutuneena, minä sen sijaan olen väsyneempi kuin koskaan. Ahdistaa. Olisiko syynä väsymykseen yksipuolinen, aluksi kinkkupitoinen ja sittemmin ohrapitoinen ruokavalio? Vaiko ehkä se, että olen sinnitellyt koko loman minimaalisella kofeiinimäärällä. Olen huomannut, että minun on juotava vähintään mukillinen sumppia päivässä, muuten alkaa päänsärky. Olen siis jo narkomanian asteella, voisinko haastaa Pauligin tästä hyvästä oikeuteen?

Minä vihaan näitä sateisia talvipäiviä, jolloin auton ovet jäätyvät yöpakkasen aikana kiinni, kun ovenkahvasta repii peltilehmän ovea auki, tiivisteen riekaleita lentelee mukana. Liukkailla teillä saa kävellä varovaisesti jalat tönkössä ja kieli keskellä suulla, siltikin perse haluaa väkisin tehdä tuttavuutta maan kamaran kanssa.

Minusta tämä vuosi ei ole hörähtänyt lainkaan hyvin käyntiin. Tahtoisin jäädä kotiin nukkumaan. Pitkäksi aikaa.