Tahtoo veroja!

En ollut uskoa visvaisia korviani aamulla kun kuuntelin puolivaloilla telkkarin uutisten pääotsikoita. Italiassa mennään tänään yleislakkoon, koska ihmiset ovat tuohtuneet Berlusconin läpiajamista verohelpotuksista! Miljoona ihmistä lakkoilee, koska haluaa maksaa enemmän veroja! Mitä häh? Ennen arvoituksen ratkaisemista kerrotaan vielä myös työnantajapuolen olevan lakkolaisten puolella. Yhä kummempaa. Vihdoin uutistenlukija vaivautuu kertomaan, että kevennykset helpottavat vain sikarikasta osaa kansasta, ja ne tehdään julkisten palvelujen kustannuksella. Ehkä tämänkin uutisen olisi voinut kertoa aluksi vähemmänkin hämäävästi.

Ahdistaa. Kun blogilistaa seuraavan kerran päivitetään tuoreilla blogeilla, minä tulen parin päivän sisällä tipahtamaan listalla ainakin yhden sijan. Kaltereiden takana vaanii Sellisti, joka silloin tulee välittömästi hyppäämään listan kirkkaimpaan kärkeen. No, tuleehan se olemaan oikeus ja kohtuuskin.

Talonmiehen akka kai

Minulla käy vaatimattomassa majassani joku hävittämässä ja kuluttamassa tavaroita. Kaapistani löytyy ainakin kuusi paritonta sukkaa. Ainoat pitkät kalsarini on mitä ilmeisimmin syöty parempiin suihin. Lihaliemikuutiot ja oliiviöljy ovat lopussa, vaikka aivan varmasti juuri äsken kävin kantamassa niitä kaupasta ulos ranteita pakottaen. Siis sillä samalla reissulla, jolla ostin talouspaperia, joka myöskin on loppu. Hammasharjastani on virta loppunut, epäilyttävää. Ilkeänkö harjaksia suuhuni enää edes työntää, niissä täytyy nyt olla vierasta plakkia. Lisäksi kämpässäni on päivä päivältä saastaisempaa, vaikka en ole käynyt kotona kuin kääntymässä. Roskiskin on täyttynyt epäilyttävästi, ahdistaa. Kun se kerran käy siipeilemässä täällä, siivoaisi edes. Tai maksaisi vaikka laskut.

Ei se sittenkään voi olla talonmiehen akka, täällähän on kapinen huoltoyhtiö. Sen täytyy sittenkin olla se utelias ja virkaintoinen isännöitsijä. Se on niin lihavakin.

Rosvo ja poliisi

Miliisiauto on marketin ulko-ovella. Joku hölmö on taas yrittänyt pölliä itselleen uuden talvitakin tai sata askia röökiä. Ihmiset jäävät kiinnostuneena odottamaan myymälävarkaan ulkonäköä. Varsinkin mummut näyttävät olevan innoissaan, aivan kuin kohta julkistettaisiin oikeat lottonumerot tai pian voisi huutaa "bingo". Jännitys tiivistyy. Kohta se näytetään. Enää puuttuu vain rumpujen pärinä. Tulisivat jo, alkaa paleltaa. Hyviä ilmeitä, miksi mulla ei taaskaan ole kameraa mukana.

No nyt, nyt kuuluu meteliä. Miliisien keskellä horjuu pari hieman ottaneen näköistä ja epäsiistin oloista kaveria reteesti röökit palaen suussa. Joukossa on yksi nainenkin, joka kävelee kiltisti ja hiljaa. Äijät ottavat julkisuudestaan kaiken irti. "Pöö! Me raiskataan teidät kaikki! Hähää!" Pelottelu ei oikein tehoa, pienten miesten kredibiliteetti ei ole kaikkein korkeimmillaan puhelinkopin kokoisten konstaapeleiden ympäröimänä. Vielä maijan ovella pienempi ja vilkkaampi jaksaa uhota, varsinkin kun spaddu on vielä kesken. Isompi poliisi hermostuu ja karjaisee täysillä arviolta 50 kiloa itseään pienemmälle mölisijälle. "Nyt lopetat ton pelleilyn ja kipuat tohon autoon ja vähän äkkiä!" Mies tumppaa nopeasti tupakkansa ja kapuaa hyvin kiltisti maijaan. Show on ohi. Hajaantukaa.

Laulain lehtes lue

Marketin lehtihyllyille löntystelee keski-ikäisesti pukeutunut keski-ikäinen mies, joka varsin kovalla äänellä puhuu kännäriinsä. Kielenä toimii tankeroenglanti, sekin kangerrellen. Asiat tuntuvat kuitenkin tulevan hoidetuksi, hepun käytös ja eleet ovat ylirennot, lopussa mies pääsee vielä kehua retostelemaan uudella tyttöystävällään. Tyytyväisenä myhäillen kaveri tipauttaa kännykkänsä takaisin taskuun ja alkaa katsella lehtihyllyä.

Valituksi pääsee miehekkäästi joku remonttilehti, minä päivitän taas juorutietämykseni. Sitten se alkaa. Ensin kevyt hyräily, muutaman sävelen tapailu viheltäen. Hymmm mym pippadapaadaa... (viheltelyä)... ramppa damppa hymm mym... Ei saakeli, eikö se jumalauta voi olla hiljaa? Pup pup pruudu puppup... Verenpaineeni alkaa nousta. Viheltelyä. Alkaa ahdistaa, harkitsen lehden käärimistä rullalle, jotta voisin pamputtaa sillä sävelet ulos miehestä. Pup pup pruudu puppup... Yritä siinä keskittyä tärkeisiin uutisiin kyläkauppiaan seksielämästä. Kärsin aikani kaverin musikaalisuudesta, kunnes luovutan ja lähden kohti ruokaosastoa. Kylmäkaapin kohdalla käteeni tarttuu yksi ylimääräinen tölkki olutta.

Suodatusta

Nyt kun Blogistaniassa kiusaamisesta puhutaan, niin Blogistanin killfilenä toimii omasta pamauksestaan poistaminen. Se on oikein helppoa, onnistuu esimerkiksi klikkaamalla tästä. Minä hyväksyn aika pitkälle menevän vittuilun pelkkänä sanasotana, mutta poistin Panun omasta pamauksestani reilu vuosi sitten alle lainatun lausahduksen jälkeen:

"Minusta olisi hyvä, kaunis ja Jumalalle otollinen asia, jos Birdyä, Tiraa ja Misua ei olisi. Joka iltarukouksessani pyydän heille tuskallista ja kiduttavaa kuolemantautia." (Panu Höglund 11.09.2003)

Urheilujournalismia

Ilta-Sanomat julkaisi oikein syvällisen haastattelun Christian Ruutusta, missä koulukiusattu mies pääsi valittamaan ja parantamaan mainettaan. Kaiken olen tehnyt hyvin, turhaan haukutte vaikka mun seuralla onkin mennyt päin peppua koko sen ajan kun olen sitä johtanut. Perhekin tästä ahdistuu. Minä olen hyvä jätkä, empaattinen kaikkia kohtaan ja syytön. Ja kova kiekkoilijakin olin, jos joku ei sitä satu muistamaan. Täysin kritiikitön haastattelu ja hymistely. Tämä juttuhan kuulostaa siltä kuin sen olisi kirjoittanut... ei kai vain... kyllä. Rita Tainola! Suomalainen urheilujournalismi on taas ottanut kukonaskeleen kaivon pohjaa kohti.

Vapistessani hyytävän kylmässä bussissa aloin ihmetellä millaisia jääkarhuja kuskit oikein ovat. Avattavista ovesta hönkii sisään koko ajan hyisevän kylmää ilmaa, joka jäätää sormet palikoiksi. Jos minä olisin kuskin paikalla, joutuisin aina välillä riisumaan hanskat rahastusta varten. Lisäksi näyttäisin vähemmän viralliselta paksu pipo syvällä päässä. Raappahousuni olisivat onneksi matkustajilta piilossa. En taida vaihtaa alaa ainakaan toistaiseksi.

Addiktioita

Tänään puoli valtakuntaa istuu nököttämässä television ääressä, kun Frendit ja Sinkkuelämää päättävät päivänsä. Itse en ole Sinkkuelämää katsonut kuin satunnaisesti ja Frendeistäkin veto loppui, viimeistä tuotantokautta en ole kuin vilkuillut jonkun jakson. Joutavatkin jo pois, uutta verta kaivataan. Itse onnistuin aikoinaan kehittämään addiktion 90-luvun synkkiin ja ahdistaviin vainoharhailuihin, kuten Millennium. Aina yhtä hölmösti loogisuuksia paranormaaleista ilmiöistä löytänyt Dana Scully oli silloin hot. Nyt ei seurannassa ole ollut kuin Sopranos, eikä maailmani senkään takia murskaannu, että jakso tai pari jää siitä näkemättä. Tulisi vihdoinkin joku addiktoiva sarja, jota innostuneena odottaisi koko viikon. Nykyiset eivät sytytä.

Mikäli tunnet tarvetta väkivaltaiseen käyttäytymiseen esimiestäsi kohtaan, rauhoitu. Hoida homma näytölläsi, ja olo helpottaa. Veristä pomon hakkaamista tarjoaa Whack Your Boss. Viivoitin oli aika särmä. (via Tirbuk)

Löytämisen riemu

Ihmisistä on tullut paljon mielikuvituksettomampia. Tänne eksyvät hakukonetulokset ovat enimmäkseen tylsiä ja asiallisia. Yrittäisitte nyt edes keksiä edes vähän riehakkaampia hakuja. Ohessa esimerkkejä tavallisista tylsyyksistä:

32% alkoholi jäätyi
Hei kaveri, se johtui tyhmyydestäsi! Viinasi jäätyi siksi, että siinä ei ollut noin paljoa alkoholia. Sinua on nyt kusetettu. Vaadi rahat takaisin tai vedä jotain turpaan.

outi pop kuollut
Mitä! Onko Outksa kuollut ja kukaan ei ole kertonut mulle mitään. Ahdistaa. Ei voi olla. Outin kanssa vietettiin tovi jos toinenkin. Ei se ole kuollut, eihän?

miksi auton ikkunat jäätyy
Hyvä kysymys, erittäin hyvä. Kyllä se minulle viime talvena kerrottiin, mutta ehdin jo unohtaa vastauksen. Saisivat olla jäätymättä.

Paljonko maksaa Karjala sixpack
Tuosta läheisestä kivijalasta sen muistaakseni sai kannettua ulos viiden ja puolen euron korvausta vastaan. Mutta miksi kukaan joisi Karjalaa jos parempaakin olutta on saatavilla? Karjalan nykyiset sinivalkoiset korkit ovat typeriä.

ilmaisia sex kuvia
Voi hyvänen aika. Netissä on ziljardi griljardia kuvaa pimpasta, ja joku ei onnistu sellaista löytämään. Pienenä vinkkinä, että itse eksyin aikuisviihdekuviin viidellä klikkauksella niinkin epätodennäköisestä paikasta kuin Mean kommenteista.

Kibeä

Paska olo. Yö meni jotenkuten nitkuttaen, sieraimet tukkossa, kurkku kuivana ja huulet rohtuneina. Yskittää. Nukkuminen noilla eväillä meni enemmän kieriskelyn puolelle. Päässä velloo tohjo tunne, ajatus liikkuu rähmäisesti. Ahdistaa. Talven ensimmäinen flunssa on iskenyt. Öiseen kuivuuteen voisi auttaa ilmankostutin, vieläköhän sellaisia valmistetaan. Ensi yöksi avaan nuhaisen nenäni kuumalla glögillä.

Bussipysäkillä värjötteli nainen. Leidillä oli päällään hyvin lyhyt kirkuvanpunainen hame, jalkoja koristivat pitkät punaiset nahkaiset saappaat. Yläosaa koristi lähes samaa sävyä oleva takki. Kokonaisuuden täydensi somasti punainen käsilaukku, joka oli tehty punaisesta reppukankaasta. Tukka valui pitkänä ja rasvaisena. Kasvoiltaan nainen oli lähes kaksoisolento Mervi Tapolalle. Daami oli oikea tyylitajun Kymijoki! Nainen vapisi vielä bussissakin, joten tärinä ei ehkä johtunutkaan palelemisesta. Oli selvästi päässyt elämässään pitkälle, jos toisellekin.

Pakkomeemi

Hyvä on. Täytyy minunkin johonkin meemiin osallistua. Tämä löytyi Usmikselta.

1. Kun astut sisään ulko-ovestasi ja katsot vasemmalle, mitä näet?
Siis kotiovesta sisään vai? Sen sisäoven, jonka olen myös joutunut avaamaan päästäkseni matalaan majaani.

2. Minkä värinen matto on olohuoneessasi?
Musta. Ei tainnut olla suurikaan yllätys.

3. Kun katsot ulos keittiösi ikkunasta, mitä näet?
En mitään. Minulla on aina rullaverho vedettynä alas keittiön ikkunassa. Jos se olisi auki, näkisin naapurin tekemässä pihatöitä. Ainakin viimeksi näin. Ja sitä edellisellä kerralla.

4. Mitä tavaroita löytyy lavuaarisi reunalta?
Partakone ja saippuapurkki. Aika vähän, vai mitä?

5. Mikä on kotisi viihtyisin huone?
Tietenkin makuuhuone. Mukava sänky on tärkein huonekalu, surffaustuolinkin olisi hyvä olla kelvollinen. Se onkin.

6. Mikä on kotisi ihastuttavin yksityiskohta?
"Ei mainoksia"-kyltti ovessa. Ehdottomasti. Tai sitten puuttuva ovikello.

7. Mikä kotisi yksityiskohta kaipaisi pientä remonttia?
Mikä kotini yksityiskohta ei kaipaisi? Taas ahdistaa.

8. Mikä on sinulle mieluisin asumismuoto? (rivitalo, kerrostalo jne...)
Kerrostalo rauhallisella paikalla keskellä keskustaa mieluiten meren tai järven rannalla. Sauna ja takkahuone toiveena, sekä katettu iso parveke. Niin ja tietenkin ylin kerros.

9. Missä säilytät imuriasi?
Juuri nyt se lojuu makuuhuoneen lattialla. Jos tällä viikolla saisi siirrettyä sen takaisin komeroon.

10. Oletko tyytyväinen kotisi sisustukseen?
En. Ihan liikaa tavaraa. Puolet joutaisi pois.

11. Onko seinilläsi enemmän tauluja vai julisteita?
Tauluja. Julisteita ei yhtään, yksi omin pikku kätösin tehty taideteos ylpeyden aiheena.

12. Petaatko sänkysi joka aamu?
En tietenkään. Petaan sängyn vain silloin kun vieraita on odotettavissa.

Lottovoittaja

Tutkiskelin vanhoja tiliotteita etsiessäni tietoa eräästä laskusta. Yllättäen havaitsin saaneeni syyskuussa lottovoiton, vajaa 20 euroa. Olisiko tuollainen summa kaksi kertaa neljä oikein? Ensimmäinen voittoni vuosiin, tai ainakin aikaisempia en ole havainnut. Lottoan varsin harvakseltaan ja yleensä en vaivaudu tarkistamaan kuponkia, varsinkin jos kukaan ei ole voittanut päävoittoa. Mitä sitä nyt turhaan nähdä vaivaa pienempien summien kanssa. Näkeehän sen voiton sitten kun repii seinästä rahaa ja kone ilmoittaa tilille saldon, jossa on muutama nolla liikaa perässä. Viimeksi lottosin superjättipotin perässä ja sain seitsemän oikein. Siis yhteensä kahdeksassa rivissä. Olen varsinainen tuurihaukka.

Talvi tekee tuloaan ja peltilehmän alla asvalttia kuluttavat edelleen kesärenkaat. Iltapimeässä ja kylmässä räntäsateessa renkaiden vaihtaminen ei ole valkoisen miehen hommaa. Samanaikaisesti palelee ja on hiki. Räkä valuu nokasta, lihakset kramppaa ja pultit katoavat pimeyteen. Ahdistaa. Rengasliikkeissä on valtaisat jonot ja minulla ei ole tilaisuutta jonottaa. Pelkkää riesaa koko lehmästä.

Olen otettu siitä, että Lordi Tylsyys on nostanut minut niihin harvoihin ja valittuihin, jotka Boredomin Pamausta koristavat. Jos jossain vaiheessa huomaan tarvitsevani lomaa bloggaamisesta, taidan silloin ulkoistaa blogini kirjoittamisen marginaalille. Harjoitustyö vaikuttaa jo varsin lupaavalta.

Kameran kanssa

Tunnen itseni aina hyvin vaivautuneeksi, kun kameran silmä mulkoilee kohti rumaa ahdistunutta naamaani. Siksi en helposti kaduilla kuvatessani ota räpsyjä ihmisistä, sillä oletan muillakin esiintyvän samanlaista vastenmielisyyttä kameraa kohtaan. Toisekseen, ihmisiä on vaikea kuvata. Kuva on pakko ottaa salaa, sillä kohde alkaa kuitenkin patsastella ja poseerata tiedostaessaan salaman kohta välähtävän. Aidon henkilökuvan ottaminen on vaikeata hitaalla digikameralla.

Viimeksi iltahämärässä tyydyin ottamaan kuvia syksyn viimeisistä lehdistä, jotka katuja koristivat. Katuvalot ja kuutamokin pääsivät kameran muistikortille. Räpsiminen keskeytyi, kun kolme huppupäistä loppahousua tuli inttämään. "Et kai sä vaan ottanut meistä kuvia?" Tiukempi ote kamerasta ja jyrkkä kielto. Ihan vaan muuta kuvailin. Kaverit vaikuttavat edelleen epäileviltä, mutta uskoivat lopulta. Heput lähtivät löntystelemään hitaasti juuri siihen suuntaan, johon halusi kamerallani tähtäillä. En ottanut riskiä. Odottelin kärsivällisesti loppahousujen poistumista näköpiiristä. Miten jotkut voivat kävellä niin hitaasti?

Palveluammattilainen

Kapakassa etsin loppuillasta kummastellen kadonneita silmälasejani. Pienen etsinnät jälkeen huomasin niiden olevan päässäni. Great. Tajusin, että nyt oli jo korkea aika lähteä kotiin. Grillin kautta.

Grillimyyjä seisoi ulkona tupakalla, toinen moinen paiskoi hommia. Tupakoivan katse oli rasittunut ja olemus viestitti koko ruumiillaan ääretöntä kyllästymistä duuniinsa. Minä ymmärsin, kun katsoin jonon nälkäisiä. Luukulla oleva oli kussut housuihinsa, ja sillä oli suuria vaikeuksia kerätä parin nakin vaatimat rahat taskusta. Kolikko kerrallaan. Luultavasti lantit haisivat kuselle. Minuakin alkoi ahdistaa, katsoin valmiiksi tasarahan, ettei vain tulisi edellisen asiakkaan rahoja minulle. Jälkeeni tiskille tuli epämääräisesti pälyilevä kaveri, joka kysyi voisiko myyjä antaa hänelle rahaa korttia vastaan. Ei voinut, eikä edes myydä makkaraa. Automaatti on kulman takana, herra on hyvä ja käy nostamassa käteistä.

Grillimyyjä saa koko yön pienessä kopissa palvella kännissä öriseviä kusipäitä, jotka tappelevat keskenään ja mussuttavat myyjälle. Ei ole ammatti niitä helpoimpia, arvostusta purilaisen verran.

Rahastavaiset

Aika paska viikko. Tunsin, että olin ansainnut pari tummaa olutta jonkun mukavan ravintolan tupakoimattomalla puolella. Siellä keskityin lähinnä iltapäivälehtien lukemiseen, kunnes naapuripöydän kiihtyvä äänenkäyttö alkoi herättää uteliaisuuttani. Ilmeisen katkerasti eronnut pari kävi neuvotteluja rahasta. Nainen, joka oli rahaa vaativaa osapuoli, piti äänensä ainakin ulkoisesti jäänviileänä ja rauhallisena. Rentuhko mies oli maksavana osapuolena kiivaampi. Heppua ahdisti. Mies kieltäytyi maksamasta vaadittua summaa ja uhkaili käräjillä. Nainen ei uhkailusta välittänyt, tiesi olevansa oikeassa. Mies ihmetteli miksi nyt pitäisi nimi laittaa papereihin, eikö sanaan luoteta? Koko ajan tuli selvemmäksi, että persaukiselta jannulta tyttö ei tulisi saamaan valuuttaa kuin ulosoton kautta ja oli selvää myös että nainen veisi asian periaatteesta vaikka kuinka pitkälle. Miehellä oli ilmeisesti ruokkoja jo muuallekin ja loput täpäkät upposivat ravitsemusliikkeisiin. Sopimukseen ei päästy, pahempi juttu rentun kannalta. Vain vettä juonut nainen käveli ryhdikkäästi pois. Pienen ajan päästä mies keräili kamojaan, nousi ylös ja horjui ulos.

Matkalla pysäkille huomasin pissiksen pysähtyvän kiinnostuneena katsomaan Henkkamaukan näyteikkunan seksikkäitä vaatteita. Pian tyttö huomasi minihameen ja muiden kledjujen olevan tarkoitettu noin 10-vuotiaille. Pissis jatkoi harmistuneena matkaansa. Minua paleli jo ajatuskin paljaasta navasta. Tulisi taas lämmintä.

Fight Club

Taloyhtiön kokous, tuo seikkailuista sumein. Miksi kukaan ei ole vielä keksinyt tehdä siitä tosi-tv-sarjaa? Kamera vain paikalle, muuta ei tarvita. Tenhoavaa tappelua ja ihmissuhdedraamoja riittäisi niitä janoavalle kansalle. Draama alkaa leppoisasta jorinasta kahvia juoden ja pullaa mussutellen, muistellaan kaihoisasti vanhoja hyviä aikoja. Pian tunnelma kiihtyy arvaamattomasti kiivaaseen huutoon ja kyyneleihin. Naurua ja ahdistusta, kaatuvia ihmissuhteita. Kieroja salaliittoja vastustajien pään menoksi, räkäistä naurua ja vittuilua suunnitelman onnistuttua. Mitä muuta vielä tarvittaisiin? Keneltä saan pyytää rahat tästä ideasta?

Vietin taas iltaani tuollaisessa näytelmässä istuen, joten Kari Haakana Show jäi näkemättä, ehkä näkemäni live-show oli kuitenkin parempi. Kun remonteista päätetään, lähes kaikki ovat paikalla ja normaali pommisuoja on paikkana aivan liian pieni kokoukselle. Mitä muuten tekee pommisuojalla johon kaikki eivät mahdu hädän tullen mahdu? Yleensä vastustajien puhetorvena toimiva nainen vaatii taloyhtiöltä korvauksen pyöräsuojassa rikkoontuneesta kissansilmästä. Saa rahat. Heippalappumies jorisee aina kummallisia, ja saa poikkeuksetta hallituksen hermostumaan jankkaamisellaan. Eläkeläisnaapuri vastustaa ikuisesti kaikkea ja mahdollista vaikka seinät lahoaisivat ympäriltä, aina se ei edes tarkalleen tiedä mitä vastustaa, tietää vain siihen menevän rahaa. Joku kaivaa aina jonkun arkkitehdin suunnitelman ja toinen jonkun lakimiehen kirjoitelman. Noin kymmenen ihmistä puhuu päällekkäin ja kukaan ei saa asiaansa sanotuksi. Yhtäkkiä hallituksen kieron juonen ansiosta vastustajat havaitsevatkin remontin päätetyksi. Jälleen kerran nyrkit nousevat ja ovia paiskotaan.

Tämähän ei tule jäämään tähän, liiallisen juonittelun takia joku saa kyllä päätöksen purettua. Jäämme odottamaan sarjan seuraavaa osaa.

Kädetön säätää

Eksyin äijien lelukauppaan, Biltemaan. Varsinaisesti sitä tavaraa, jota aluksi lähdin sinne hakemaan, ei löytynyt. Eksyin kuitenkin kiertämään hallia ilman sen kummempaa ostopäämäärää. Kiehtova määrä erilaista tilpehööriä tarjolla. Peltilehmääni oli tarjolla keskuslukitus, kelivaroitin, kierroslukumittari ja koristeteippejä. Vaihdetangon nupin olisi voinut vaihtaa käheämmäksi ja vanteiden koristeluun löytyi tarjolle pölykapselit. Ja jotain mönjää alustaankin. Keittiöön löytyi mitä vaan, kaikkea kullattua hifistelyyn ja lukulasitkin. Lopulta nenäni eteen osui pakkaus kaapeliputkea. Se oli heräteostoksen paikka.

Vuosikausia lattioitani pitkin vaeltanut noin seitsemän metriä pitkä modeemipiuha. Jos haluaisin vetää sen ovenkarmeja pitkin, pituutta johdolle tarvittaisiin metritolkulla lisää. Olen epäillyt niin pitkän johdon olevan jo herkkä häiriöille, joten on jäänyt metsästämättä. Öinen kompastelu kaikkialla on kuitenkin hieman ahdistanut. Bilteman tarrateippikiinnitteinen muovikouru on kuin lahja taivaasta kaltaiselleni kädettömälle. Helppo leikellä sopivia paloja ja liimata kiinni. Kaapin taakse putkea ei riittänyt mutta siellä ei ole väliksikään.

Nyt kun vauhtiin pääsin, hankin pidemmän modeemipiuhan ja lisäksi tungen kaikkialla risteilevät pitkät jatkojohdot putkiin. Sitten maalaankin seinät ja katon ja haaveilen asioista joita en osaa ja joihin ei ole varaa. No, jos vaikka seuraavan viiden vuoden sisällä...

Villakoiran ydin

Minä vihaan siivoamista. Tiskaaminen on tylsää puuhaa, sillä saa vain kädet rusinalle. Imurin infernaalinen huuto saa minut raivon valtaan, ja se rohjake juuttuu jokaiseen vastaantulevaan huonekaluun. Imijän johto ei koskaan riitä sinne pölyisimpään nurkkaan saakka, yleensä se kaataa matkan varrella tuolin tai pari ennen irtoamistaan äärivenytettynä töpselistä. Mattojen pesu tympäisee, siksi en koskaan harrastakaan sitä. Keittiön matto tosin on kerännyt sellaisen kokoelman elintarvikeperäistä kuviointia, että pesulaan vienti saattaisi olla kohdallaan. Ikkunoiden pesu on yhtä helvettiä. Lattioiden moppaus on saatanasta. Vanhat sanomalehdet voisin polttaa parvekkeella, ettei joutuisi roudaamaan niitä alas. Siivous ahdistaa.

Visukinttu on oman lehden päätoimittajana saanut hilatuksi tulotasonsa sellaiseksi, että on palkannut siivoojan huolehtimaan luukkunsa puhtaudesta. Olen kateellinen. Koska varallisuuteni ei vielä tuohon riitä, tyydyn hädän tullen pikasiivoukseen. Nyt syksyllä lattioiden pölyisyys ei näy, joten riittää kun kourii suurimmat villakoirat nurkista. Herra Muskelilla saan pinnat puhtaiksi ja raikkaan tuoksun asuntoon muutamalla pyyhkäisyllä. Taannoin autoni tuulilasia varten ostamani suihke tehoaa mainiosti myös peileihin ja lasioviin. Hanat ruiskitaan ja hinkataan kauniin kiiltäviksi. Lehdet voi potkia sängyn alle ja tyhjät pullot piilottaa mihin tahansa komeroon, jossa on tilaa. Riittävän hämärä ja puhtaita kohtia korostava valaistus, ja vieras saattaa jopa hetkeksi hämääntyä luulemaan kämppääni siistiksi. Niin ainakin uskottelen itselleni.

Olisikohan minulla sittenkin varaa siivoojaan? Taidankin kaivaa seuraavaksi Keltaiset Sivut esiin.

Taiwanilainen päristin

Lauantaipyhä kului puoliksi hukkaan, ensimmäisen kerran vilkaisin kelloa puolen päivän maissa ja joskus kolmen maissa taisin lopullisesti olla ylhäällä. Pian havaitsinkin kellon olevan jo niin paljon, että peti kutsui. Yhdessä silmänräpäyksessä koko saakelin vapaapäivä oli siis tuhlattu. Ahdistaa. Tuollaisen päivän jälkeen viikonloppua pitäisi ehdottomasti pidentää ainakin yhdellä päivällä.

Sunnuntaina viihdettä lisäsi jostain ilmaislahjana saatu monitoimikello, jonka laskinta, hälytintä, maailmanaikoja ja muita ei ole koskaan käytetty. Kunhan lojusi huoneen pöydällä näyttämässä väärää aikaa. Kyseinen aparaatti päätti tulla hulluksi ja päristä koko ajan. Mikään namiskuukkeli ei totellut sormia. Ainoa keino oli ottaa patteri pois kellosta. Vaan sepä ei ollutkaan niin helppoa. Ilmeisesti mikroskooppisen pienet koristeruuvit olisi pitänyt avata, jotta patterin olisi saanut ulos. Koko talossa ei ollut tietenkään superminikokoista ruuvimeisseliä. Seuraavana suunnitelmana oli heittää romu lattialle ja hyppiä sen päällä, kunnes melu lakkaa. Hylkäsin sen liian brutaalina ja päätin turvautua hellävaraisesti Moraan. Tuolla viehkolla työkalulla sain väännettyä kannen hajalle. Tietenkin lähdin hajoittamaan kellonpaskaa väärästä päästä ja löysin patterin vasta viimeisestä nurkasta. Vihdoinkin ihana hiljaisuus täytti huoneen. Jos joskus tapaan tuon kellon suunnittelijan, luovutan luomuksen kyseiselle henkilölle takaisin työntämällä sen syvälle ja poikittain. Patterin kera.

Raskas

Yön aikana massani oli kasvanut kolminkertaiseksi, luustoni oli ilmeisesti muuttunut lyijyiseksi. Yksistään pääni olisi väräyttänyt vaa'an neulan kymmeniin kiloihin. Maan vetovoima tuntui niin järkyttävältä, että en millään olisi halunnut nousta ylös sängystä. Ajatus kipuamisesta vaakatasosta normaalien aamutoimenpiteiden vaatimaan vertikaaliseen olotilaan ahdisti. Sänky oli niin mukavan pehmeä. Nukutti. Ulkonakin niin synkkä ilma. Tällaisina päivinä pitäisi olla lakisäädetysti sallittua jäädä kotiin nukkumaan.

Pyhätyt lauantaipäivät ovat hölmö keksintö. Niistä ei ole tavalliselle tallaajalle muuta kuin riesaa, aamukahvinkin joutunee keittämään ihan itse kun kahvilat kai pitävät luukkunsa kiinni. Tänään muutaman oluen ostaminen taitaa olla yhtä helvettiä, kun perheet panikoivat kaupassa aivan kuin ruokaa ei saisi mistään seuraavaan kolmeen viikkoon. Kaikki juhlapyhät pitäisi siirtää arkipäiviksi, jolloin niistä olisi oikeastikin iloa.

Minä tarvitsen nyt lisää kahvia. Muuten vaihdan takaisin vaaka-asentoon. Ja se ei olisi hyvä asia se.

Ulos kaapista

No vihdoinkin meidän Martti astui kaapista ulos ja tunnusti, että talonmies ei sittenkään tehnyt virhettä ja piikitetty oli aikaisemminkin. Ei Vartti Mainio olisi muuten sellaiseen sortunut, mutta kun isot pojat käski ja kaikki muutkin napsivat ihan vallattomasti. Ja vaan pari vuotta käytti. Paskat. Varmasti Martin kassissa kilisivät ampullit jo 70-luvulla. Kun kerran vihdoin tunnustaa, kertoisi samoin tein koko totuuden. Nimiä esiin, jos niitä kerran tietää. Martista tuli käryn jälkeen synonyymi pöljälle koomisine tarinoineen. Kaikki käyttivät, vain typerykset jäivät kiinni.

Kauppamatkalla perässäni ajoi noin Vainion käryn vuosimallia oleva hieman kulahtanut Porsche 944, laitettiin pippelinjatkeemme marketin pihalle vierekkäin parkkiin. Kiinnostuneena katsoin minkälainen kaveri sieltä ryömii ulos. Kuski oli noin kolmekymppinen baskeripäinen tyyppi, lisäksi autosta kömpi ulos lauma kakaroita. Varsinainen perheauto! Iskä on tyytyväinen kun saa päristellä vähän erikoisemmalla kaaralla ja kersatkin tunkeutuvat varmasti ihan mielellään olemattomiin takatiloihin. Ei ahdista. Miksi ostaa tylsää farmaria? Käytetty Porsche Saksasta joka perheelle!

Olet Skoda!

Meemi kuukaudessa pitää renkaat potkittuna. Päätinpä siis minäkin testata mikä auto olen. Lopputulos oli turhan mairitteleva. Mieluummin olisin ollut Mosse.

"Olet Skoda!

Älysi leikkaa kuin partaveitsi ja teet valintasi aina vakaasti harkiten. Olet taloudellinen ja järkevä tyyppi, joka uskaltaa tehdä omat valintansa älyllisin perustein vaikka muut kulkisivatkin virran mukana. Sinulla on vahva itseluottamus ja arvostat perinteitä. Joskus ehkä kuitenkin voisit irrotella vähän rennomminkin – sinussa on potentiaalia, jota et itsekään vielä ole huomannut! Olet mielenkiintoinen!"

Polkuja tallaan

Pidän itseäni kohtuullisen ripeänä kävelijänä. Syksyn tullen viipotan vieläkin lujempaa, sillä palelen aina niin pirusti. Huimaa kiitoani kuitenkin hillitsevät rauhaisat kanssakävelijät, jotka nostelevat kilpikonnan kiireydellä koipiaan. Yleensä hiturilla on kaveri mukanaan ja yhdessä he kykenevät käsittämättömällä tavalla täyttämään koko kadun, ohittaminen on lähes mahdotonta. Kärsimättömät verisuoneni poksahtelevat ja ahdistaa. Kun vihdoin ja viimein löydän vapaan raon matelijoiden ohittamiseen, kiihdytän jalkakäytävällä vauhtini samalla aggressiivisuudella kuin maantiellä, kun olen roikkunut jonkun papan Ladan perässä puoli Suomea.

Siksi viimeksi olikin yllätys, kun ohitseni suihki pitkänhuiskea kaveri, joka häipyi pian kauas horisonttiin. Hämmästyttäväksi asian teki se, että heppu heilui kyynärsauvojen kanssa. En tiedä miksi mies sauvoja tarvitsi, molemmilla jaloilla se pystyi astumaan maahan, toisella koivella ehkä hieman varovammin. Molemmat jalat ja molemmat sauvat liikkuivat kauniissa synkassa ja meno maistui. Se näytti niin helpolta. Ihailtavaa.

Karaokejuttuni jälkeen yksi suosituimmista googletuksista sivuilleni on ollut Volga, rakkaus tai kuolema. Ikävä kyllä sanoja en pysty teille tarjoamaan, mutta opetelkaa laulamaan kappale saksaksi. Moskau-video (via appelsiini.org) näyttää myös oikeaoppisten viiksien ja tanssin mallin. Kuteetkin ovat tyrmäävät. Ja eikun kaikki mukaan! Moskau, Moskau...

Suuret suomalaiset

Nyt on menossa joku omituinen hömppä-äänestys tädeille ja sedille, kuulemma. Pitäisi valita suuret suomalaiset, uljas kansamme onkin jo kärkikymmenikön valinnut. Heti pikasilmäyksellä voin antaa ehdokkaista tuomion. Väärää opetusta, eihän tuossa listassa ole yhtään suurta suomalaista. Paitsi yksi. Parasta onkin kaapia kokoon ikioma Oikea Lista, jossa on koko totuus. Ihan isosiskon kiusaksi en anna yhdellekään naiselle paikkaa listallani. Oppivatpahan akat, perkele! Nyt rumpujen pärinää. Lista aakkosjärjestyksessä olkoon seuraava:

Remu Aaltonen
Minähän en asiasta mitään muista, mutta jotenkin aivolohkelmiini on jumiutunut ajatus, että Suomessa ei ollut rokkiva ennen kuin Suuri Päällikkö istui rytmitikkuineen kannujen taakse. Mies, jolla (on)/oli asennetta. Ainoa suomalainen, joka on kehittänyt oman kielen.

Anja Eerikäinen
Anja oli äijä. Kiroili hyvän asian puolesta sellaisella paatoksella, että raavaampikin rekkakuski mietti uudemman kerran, mikä on oikea tapa kuskata töpselikärsiä teuraaksi. Anja uurasti asiansa puolesta sisulla ja suolilla ja ansaitsisi patsaan uroteoistaan.

Tom of Finland
Suomessa Puupää-hatulla aateloitu kuvataiteilijamme Laaksosen Touko taisi maailmalla kuitenkin tehdä suuremman vaikutuksen kuin kotoisasti palvotut Gallen-Kallelat ja Schjerfbeckit (meniköhän tuo nimi nyt oikein). Ehkä Akselikin pitäisi nostaa listalle, miehen pensselöimä Symposion on niin herkkä osa suomalaista kulttuurihistoriaa.

Neil Hardwick
En minä tiedä onko Niilo vieläkään Suomen kansalainen. On se mies silti ahdistunut täällä jo riittävän pitkän rupeaman saadakseen nimensä listalle. Käsitykseni suomalaisesta televisiohuumorista ajalta ennen Niiloa ei ole kovin kummoinen. Oliko ennen käkkäräpäätä maassamme älykästä huumoria? Älkääkä tulko tarjoamaan ehdolle Lumilinnaa. Se on tylsä.

Urho Kekkonen
Kaikki te Urkkia pilkkaavat, menkää nurkkaan häpeämään! Oletteko te nyt aivan tosissanne, että tästä maasta olisi rakentunut parempi paikka, jos neitomme ohjaksissa olisikin Urkin tilalla sompailleet esimerkiksi Johannes Virolainen ja Ahti Karjalainen? Älkää nyt viitsikö. Suuri suomalainen hiihtäjä on anastanut paikkansa listalla.

David Lynch
Se, että Davidin isoisä oli suomalainen, on jo aivan riittävä tekosyy nostaa Lynch listalle. Kaikkien muiden mestariteosten ansiosta olen valmis antamaan Taaville anteeksi, että erheytyi uransa alussa ohjaamaan sellaisenkin kammotuksen kuin Dune.

Soini Nikkinen
Suurten suomalaisten lista ei voi olla täydellinen, jos siltä ei löydy vähintään yhtä keihäänheittäjää ja yhtä juoppoa. Nikkisellä saa yhdellä heitolla keihästettyä molemmat. Mies tempaisi vuonna 1956 koivukeihästä 83.56 metriä, joka oli aikoinaan maailmanennätys. Aki Parviainen ei saisi samaa oksaa viskottua edes viittäkymmentä metriä. Nih.

Boris Orlo
Ilmiömäinen nero, joka kehitti maamme kaikkien aikojen parhaan tuotteen, Koffin Porterin. Saavutuksesta Boris pitäisi mielestäni asettaa ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Eero Saarinen
Epäsuorasti näemme Eeron tunnetuimman saavutuksen sadoissa, ellei peräti tuhansissa maailman kaupungeissa keskeisimmillä paikoilla. Yliamerikkalainen riistoyritys McDonald's meni häpeämättömästi kopioimaan logoonsa Eeron St. Louisiin suunnitteleman Jeffersonin muistomerkin. Koska ameriikoissa kaiken pitää olla suurempaa, mäkkärin miehet päättivät oikein tuplata kaaren logoonsa. Ne siat!

mitvit
Tulevaisuus tulee osoittamaan, että Blogistanin kirkuen hehkuva alfauros tulee muuraamaan historiaamme itselleen kiveksen yhtenä aikamme suurimmista humanisteista. Meat Vitaliksen elämänarvoista meidän jokaisen kannattaisi ottaa mallia. Oikeesti. Mit Vitanderin hartaudella taiteilema kuva kirkkoveneestä päätynee kansallismuseon kokoelmiin.

Palellen

Talvi ja minä emme ole kavereita. Hangissa korkeissa nietoksissa minua ahdistaa. Kun lämpömittari valahtaa nollaan tai alle ja tuulee sopivasti, alan tehdä kuolemaa. Korvani tuntuvat jäätyvän irti päästä, ääreisverenkierto häpeällisesti pakenee varpaista ja sormenpäistä kohti lämpimämpiä osia ruhoa, joihin myöskään punainen nenänpääni ei kuulu. Näihin aikoihin kauhun vallassa ihmettelen miten seuraavastakin talvesta selviää hengellisesti. Nokka valuu taukoamatta, jossain vaiheessa talvea köhin keuhkot asvaltille, liukastun ja murran jonkun olennaisen rumihinosan. Yleensä selviänkin pimeän vuodenajan yli tällä pursuavalla optimismillani.

Kapakassa heilui noin 50-kiloinen loppahousu, joka silmistä päätellen ei ollut hankkinut leijuvaa olotilaansa pelkällä alkoholilla. Poika näytti täysin väärään juottolaan eksyneeltä, muu maksava asiakaskunta oli tuhonnut elimistöään ihan perinteisin keinoin ja iältään suurin osa olisi voinut tuon narkkisnaperon vanhempia. Paukkua pojan oli turha tiskiltä toivoa, joten tyytyi pummaamaan röökiä Sediksen kokoiselta veikolta. Veikkonen antoi, mutta loppahousu päätti tarjotun tupakan sijasta ottaa koko askin. Kaksi käsin liimanhaistelija yritti saada röökiaskista otetta kuin pikkulapsi kaupassa tikkarista. Loppiksella kävi tuuri, "Sedis" ei hermostunut pahasti. Sekakäyttäjät ovat pelottavaa sakkia, koskaan ei tiedä mitä niiden sekoilevassa päässä liikkuu. Rehellinen juoppo on aina ennalta arvattavissa. Ennustaisin tuonkin loppahousun kuolevan pois seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Täällä pohjoisessa kun on niin kylmät talvet.