Loma!

Loma alkaa, vihdoinkin! Eilen illalla eksyin jo ennakoimaan lomaa, ja se tuntuu lievästi tukassa. Onneksi rahat eivät riitä moneen moiseen iltahörppyilyyn, parempi terveydelle. Jo nyt tuntuu siltä, että loma tulee olemaan aivan liian lyhyt. Heti ensimmäiseksi voisin vaikka nukkua, on niin väsy. Minun tuurillani aina siellä mihin reppuni lasken sataa rakeita ja rottia, sekä salamoi. Voitte harmaan sadepilven perusteella tsekata missä jupisten löntystelen tai poljen peltilehmään vauhtia. Tai luultavasti peltilehmänikin tulee sanomaan työsopimuksen irti ja jättää minut sateeseen keskelle tiettömiä taipaleita villilehmien syötäväksi. Jos jonkun vahingon ansiosta helle saapuu näille leveyspiireille, aurinko paahtaa ilman samoin tein tuskastuttavan kuumaksi laittaen toivomaan koleita kelejä takaisin. Toiveena olisi tasaiset 24 astetta lämmintä ja leuto tuuli läpi loman. Yöksi sopivan viileää, kiitos.

Eilen Moroskooppi lykkäsi Blogistaniaan todella herkullisen kirjoituksen miehekkäistä synnytyskokemuksistaan. Nykyään mies syyllistetään huonoksi ja tunteettomaksi olennoksi, jos ei ole mukana häsläämässä synnytyksessä. Aivan turhaan. Veikkaisin joka toisen synnytyksessä olevan isän kokevan tilanteen Seymoren tavoin.

Tämä mustuus tulee hiljenemään loman ajaksi, ehkä matkalla eksyn jonkun taajaman hikiseen kirjastoon pitelemään sadetta, silloin saatan vaikeroida tännekin kun ahdistaa. Pitäkää hauskaa!

Piratismia

Miksi kamerani ei ole koskaan mukana silloin kun olisi tilaisuus napata hyvä kuva? Ahdistaa. Eilen lihava umpikesy rusakko pomppi laiskasti katua pitkin. Kun fillaroin viereen ja pysähdyin katsomaan, otus ei piitaannut minusta pätkääkään, siinä olisi muutaman metrin päästä saanut räpsäistyä pitkäkorvasta useita otoksia. Tosin jos kamerani olisi ollut mukana, elukka ei tietenkään silloin olisi pysynyt paikallaan hetkeäkään. Tästä voisi kehittää Benropen Ensimmäisen Kameralain.

Ohjelmistovalmistajat itkevät Suomessakin laittomista ohjelmakopioista koituvan yli sadan miljoonan euron tappiot. Itse en tuollaiseen lukuun usko, mikäli puhutaan yksityishenkilöiden käytöstä. Jos tavallinen kotikäyttäjä ei olisi polttanut ohjelmasta itselleen kopioita, ei se sitä rahallakaan olisi ostanut. Softien nykyhinnoilla tavallisen ihmisen kukkaro ei kestä koneen täyttämistä toisarvoisilla ohjelmilla, korkeintaan joka kymmenes ostaisi ohjelmiston, jos ei onnistuisi kopioimaan sitä. Kehitysmaissa vähiä rahojaan olisi valmis uhraamaan joka tuhannes. Yritysten piraattiohjelmien käyttöön pitää tietenkin suhtautua aivan toisella vakavuudella, koska nehän käyttävät laittomia kopioitaan rahan tekoon.

Klyyvarini on tällä viikolla vuotanut vilkkaaseen tahtiin, lienee joku lievä allergia iskenyt. Edelleenkään en ole testeihin vaivautunut, joten en tiedä mikä yrtti tällä hetkellä ärsyttää. Taidan hakea apteekista vuotuisen pakkauksen Zyrteciä.

Psykoosit

Birdy puki tänään sanoiksi sen, mitä itsekin olen häistä ja vauvakuumeista miettinyt. Vauva-lehden keskustelupalstaa lukiessa ihmettelen vauvaantumisen aiheuttamaa ahdistavaa tyhmentymistä vastakkaisessa sukupuolessa. Palstan keskusteluista käy selvästi ilmi, että lapsettomia pidetään jotenkin epäonnistuneina luusereina. Oletan ja toivon, että palstan otos ei ole kattava kuva nuorista äideistä.

Oletteko huomanneet häälahjalistoista, että ne ovat yleensä lähes täysin morsiamen tekemiä? Tuleva vaimo päättää millaisia astioita käytetään ja mitä kodinkoneita haluaa. Morsian toiveillaan vielä pönkittää asenteita, joiden mukaan naisen paikka on keittiössä. En ole vielä koskaan nähnyt häälahjapöydällä akkuporakonetta tai uistinvalikoimaa. Koska ero ennemmin tai myöhemmin on hyvinkin todennäköinen, olisi kätevää jos jo lahjalistassa kerrottaisiin kummalle osapuolelle tavara tulee jäämään kun sitten tulevaisuudessa eropaperit on tulleet voimaan.

Kohta se alkaa

Keskittyminen työhön alkaa käyhdä yhä vaikeammaksi, ajatukset karkailevat. Loma alkaa jo siintää mielessä. Kesäloma on aivan liian lyhyt, kaksi kuukautta pitäisi mielestäni olla ehdoton minimi. Kuukaudessa ei ehdi kuin hermoilla loman kohta loppuvan. Lomaraha pitäisi myös kolminkertaistaa, ettei tarvitsisi laskea kolikoita ja miettiä ottaako yhden vai kaksi nakkia sämpyläänsä.

En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka ostavat omakotitalon hinnalla pienen mökin jostain rannalta ja pakkolomailevat siellä kaikki viikonloput ja kesälomansa, satoi tai paistoi. Sääsket imaisevat desin verta päivässä, paarmat haukkaavat valtaisia kimpaleita käsivarresta. Juomavesi pitää kantaa kaupungista, kaivoa ei ole. Eikä välttämättä sähköäkään. Laituri vaatii uusia lautoja, perämoottori on rikki, naapuri on käynyt kokemassa omat katiskat. Lapset kirkuvat kun ei ole mitään tekemistä. Grillistä on kaasu loppu ja vanha hiilivetoinen pallogrilli on ruostunut puhki. Vaimo ja sen sisko kiljuvat nähdessään keittiössä hiiren papanoita, vaimon siskon mies on juonut oluesi pois. Ja sitten kehdataan väittää mökkeilyn rentouttavan vaikka oikeasti se ahdistaa kuin Arja Koriseva.

Ainoa hyvä puoli mökillä on sauna, kunnon erillisessä puusaunassa on tunnelma ja löylyt aivan eri luokkaa kuin pikkuisessa sähköistetyssä versiossa. Voisin viettää sen pakollisen mökkiviikonlopun vaikka kokonaan pehmeissä löylyissä istuen kylmä olut käden ulottuvilla. Saisikohan kotitalon parvekkeelle rakentaa oikean saunan? Edes telttasaunan?

Bensaa suonissa, osa 2

Minullahan ei ole mitään moottoripyöriä vastaan. Harlikat ovat parhaimmillaan kauniita kuin metalliset veistokset, ilo silmälle. Vanhassa Vespassa on myös tyyliä vaikka muille jakaa. Muovihässäkät eivät kiehdo, mutta eivät myöskään noin muuten olemassaolollaan häiritse. Minä ymmärrän, että mopolla pitää päästä kuuttakymppiä, sehän on liikenteessä kaikille parasta. Minä en moralisoi pientä ylinopeutta tyhjällä maantiellä ajavia, painellaan siellä sitten prätkällä tai autolla. Syyllistyn suoralla tiellä raskaaseen jalkaan joskus itsekin, välillä pienet nopeusrajoitukset autiolla tiellä ahdistaa. Vaan minulta ei paljoa ymmärrystä riitä keskustan ruuhkassa toista sataa autojen välissä kyykkypyörällään pujottelevalle ääliölle. Vielä vähemmän ymmärrän idioottia, joka keulii putkeen kahden tasa-arvoisen liikennevalottoman risteyksen läpi. Toivottavasti tappaa vain itsensä törmätessään kulman takaa kääntyvään autoon.

Nyt vajaamiehityksellä pyörivä duunipaikan ruokala alkaa alittaa jo maahan pudonneen riman. Minä en suostu maksamaan mustuneista perunoista ja einestiskin pihveistä oikean ravintolalounaan hintaa. Loppuviikon lounastauot tulevat osaltani pitkittymään, sillä kupu pitää täyttää jossain muualla. Ymmärtäisivät edes hävetä tarjoillessaan niitä muonia.

Bensaa suonissa

Peltilehmässä on se ikävä puoli, että sitä pitää välillä juottaa vettä kalliimmalla nesteellä. Lakkaa muuten kuluttamasta asvalttia. Viikonlopun matkalla bensamittari livahti punaisen puolelle ja päätin tankata pikkukylän kylmällä asemalla hyvissä ajoin. Jono oli huikeasti yhden miehen mittainen. Tälle jonon ainoalle henkilölle pankkikortin syöttäminen masiinalle ja muutaman nappulan painaminen oli aivan ylivoimainen urakka. Korttitankkauksen logiikka selvisi karpaasille noin viidessä minuutissa. Kun mies asteli autolleen ja tarttui letkuun, huomasin äijän seilaavan noin kolme promillen humalassa. Ilman nojaamista ei velikulta pystyssä pysynyt. Huolestuneena katsoin auton sisälle ja helpotuin. Vaimo oli "päässyt" rattiin, lapset takapenkillä. Mies örisi puheliaasti koko tankkauksen ajan samalla kun odotin vuoroani samalle letkulle. Tulossa oli varmasti mukava viikonloppu mökillä perheen kera. Luultavasti kaveri kuitenkin sammui jo matkalla, joten vaimo pääsi helpolla, jos vain jätti siippansa autoon.

Minulla on peiteongelma. Peite pussilakanoineen on liian paksu, herään keskellä yötä hiestä märkänä. Jos nukun pelkän lakanan kanssa, herään yöllä vapaisevana kylmyyteen. Ahdistaa. Tosin unenlahjani tuntien heräisin luultavasti joka tapauksessa ennen aikojani ja yrittäisin sitten turhaan kehrätä uudestaan unta kaaliin. Ei ole helppoa tämä.

Naamioiden takaa on nähty mukava mies, jonka kanssa kaikki tuntuu sujuvan luontevasti. Hyvin synkkaa hyttysistä huolimatta. Kun nyt on aloitettu, haluaa kuulla kaikki yksityiskohdat lemmen etenemisestä. Jannekin on löytänyt symppiksen naisen lentomatkojen takaa, oi tätä kesää! Nyt saan lukea juoruja kahdesta kesäromanssista! Miten maltan pysyä poissa netistä tulevan lomani aikana?

Lihavat leppoisia?

Naisethan aina jaksavat irvistellä kuinka etovan näköinen lihava, hikinen ja rasvatukkainen mies onkaan. Liian pieni teepaita paljastaa pulskan kaljamahan ja farkut roikkuvat paljastaen istuessa karvaisen persvaon. Piereskelyn ja röyhtäilyn pystyy aistimaan vaikka niitä ei kuulekaan. Tällainen karju yleensä nauraa kovalla ja räkäisellä äänellä kertoen rasvaisia vitsejä silloin kun sauhuiltaan ja kaljan kittaamiselta ehtii. Tuollaisten sivistymättämien moukkien paheksumista pidetään yleisesti hyväksyttävänä, joten liitynpä joukkoon, sillä minäkin näin sellaisen eilen. Paitsi että tämä emakko oli nainen. Isojen maitorauhasten omistaminen ja kilo mascaraa naamalla eivät tee edellä mainitulla ominaisuuksilla varustettua homo sapiensia yhtään viehättävämmäksi olennoksi, lopputulos on ehkä vieläkin irvokkaampi kuin vastakkaisella sukupuolella. Menetin ruokahaluni, ahdisti.

Eilisen vesikatkoksen syynä oli yhden yksiön remontti, joka on jatkunut jo niin kauan kuin kykenen muistamaan. Miten saakelissa yhtä pientä luukkua voidaan remontoida ikuisuuksia? Ensimmäisen kerran sen remontin takia vedet olivat poikki jo kuukausia sitten ja kyseisen luukun vessa/kylppäri on ihan yhtä onnettoman kokoinen kuin omanikin. Remonttimies taitaa kusettaa sen kämpän omistajaa. Argh.

Kuiva päivä

Hyvin alkoi tämäkin aamu. Kun poimin aamun lehteä ovelta, huomasin sen alla lattialla pienen lapun. "Arvoisat asukkaat! Huomenna torstaina 1.7.2004 vesi on katkaistu aamupäivällä talossa tapahtuvan vesijohtotyön takia." Great. Eivät sitten voineet tipauttaa tuota ilmoitusta eilen aikaisemmin, jotta sen olisi ehtinyt nähdä ajoissa. Ahdistaa. Tänään duunikaverini joutuvat kärsimään hikisestä tuoksustani, toivottavasti hajusteet eivät petä. Hampaanikin tuntuivat likaisemmilta kuin koskaan heti sen jälkeen kun havaitsin, että vettä ei ole saatavilla.

Eilisen loputtoman sateen ja tuulen jälkeen kuiva maa on tervetullut asia. Ensimmäistä kertaa koko viikolla uskaltauduin mankeloimaan fillarilla töihin. Iltapäivällä tuleva sade on siis minun syyni. Minun puolestani saa sataa vielä vaikka joka päivä, kesän sadekiintiöt onkin sitten tuhlattu kun lomani alkaa, ja saan viettää sen lupsakkaassa kesäsäässä. Näin haaveilen.