Himoliskoja

Mieltä lämmittävää naapuriapua näkyi kotipihalla eilen kotiin palatessani. Talon pahiten räyhäävä eläkeläismies korjasi hymyillen naapurimammojen fillareita kuntoon. Toinen sai pyöräänsä paikatun kumin, ketjut rasvattiin, ilmat renkaisiin ja pientä näpertelyä. Mammat istuivat keppiin nojaten tyytyväisinä pihapenkillä miehen aherrusta katsoen. Hämmästyttävän huonokuntoisina vanhukset pystyvät polkemaan kauppaan. Rappusien kapuaminen on työn ja tuskan takana, mutta omin avuin pyörillä kaupassa käyvät. Yhdessä, jos vaikka toiselle jotain tapahtuisi.

Koleakin kesä on selvästi saanut googlettajat tavallistakin kiimaisemmiksi. Viime päivininä sivuilleni on osuttu lukemattomilla eri variaatioilla, ahdistavasti eläimiin ja lapsiin sekaantumiset mukana. Ikävä kyllä, en voi auttaa täsmähakuun p*ika saa p*ppuun osa 2, myöskään NYKÄSEN M*NAT-haku ei tuota toivottua tulosta. Sen sijaan etsitty hiljaisen poukaman himolisko on opus, jota voin suositella. Leppoisan humoristinen opus. Saattaa löytyä jopa alennusmyynneistä muutamalla eurolla.

Onnen sirpaleet

Juhannus sujui lupsakkaasti, aika viettyi lähinnä sisätiloissa liiallista happimyrkytystä vältellen. Söin makkaraa. Ja pihviä. Join olutta. Saunoin, saunaan pirstaloitui vain yksi olutpullo, enkä astunut edes sirpaleihin. Se johtui tietenkin siitä, että sirpaleet tuovat onnea. Jos tölkkibisse olisi yhtä halpaa pullotetun veljensä kanssa, ei tuotakaan lipsahdusta olisi tapahtunut. Minkä helkutin takia tölkkioluen haittaveron poistamista vastaan pitää niin paljon hannata? Vähät saunoihin särkyneistä pulloista, mutta kun velikultaisen nuorisomme mielestä kaljapullo pamahtaa palasiksi niin somasti, kun sen asvalttiin rikki mäjäyttää. Antakaa niille, kuin myös minulle, halpaa tölkkikaljaa. Pyydän.

Hävettää ja ahdistaa. Huomasin ahmineeni iltapäivälehdestä kansallissankarimme Matin uusimmat seikkailut aivan kuten kaikki muutkin. Masentavaa. Tyydytin juorunälkäni lukemalla Matin tyytyneen neljään juhannuskeikkaan suunniteltujen seitsemän sijasta, ja että kompurointia saa seurata tulevaisuudessa myös televisiosta. Matin terveydentilasta huolestuneet voivat huokaista helpostuksesta, sillä oman arvionsa mukaan Matti käytä alkoholia sen enempää kuin muutkaan. Miehen sanaan on luottaminen. Mikä lehti kustantaa tulevat helikopterihäät?

Jos joku harkitsee liiketoimiensa levittämistä pörssisalkuista mieltä laajentaviin aineisiin, voi hommaa treenata pelaamalla. Kokkelin ja heroiinin vaihtuvien markkinahintojen seuraaminen ja mahdolliset ryöstöyritykset saivat otteeseensa, ja lopulta useiden betonisaappaiden jälkeen hamppusijoitukseni tuottivat riittävästi pysyäkseni hengissä. Rahat meni ja henki heittyi silti lähes aina, joten taidan oikeassa elämässä sijoittaa rahani tulevaisuudessakin kioskin pokeriautomaattiin. Speed kills.

Suunnittelun kukkanen

Tuli taas mieliteko, jäätelöä piti saada. Kermajäätelöä, eikä mitään maitolitkua, kasvisrasvamössöä tai tofua. Tuutit tuntuivat liian pieneltä ja litran pakkaukset suurilta. Pahvipakkausten seasta kylmäaltaasta okulaarit tarkensivat sopivan kokoisen Hurmaavan mustikkajäätelön, muovinen vajaan puolen litran pakkaus olisi juuri sopiva iltapalaksi.

Kotona tuli ongelma, millä helvetillä tämä saakelin pakastettu kerma aukenee? Ensin katsomalta näytti, että ympäröivä muovivyö pitää repiä pois. En saanut siitä kuitenkaan irti kuin pienen palasen, senkin lähes sormet verillä. Tarkemmassa tiirailussa totesin, että ilmeisesti mitään muuta ei kuulunutkaan lähteä, syntyneestä aukosta pitäisi pystyä nostamaan muovinen kansi pois. Ei onnistu, minuutin yrittämisen jälkeen alkoi pulssi nousta, ahdisti. Se idiootti insinööri, joka suuressa neroudessaan on tämän suunnitellut, pitäisi pakottaa syömään tämä jäätelöpakkaus kuorineen päivineen. Pureksimatta. Lopulta kansi väsyi panemaan hanttiin ja vahingossa lipsahti auki. Vitutuskäyrä oli kuitenkin noussut jo niin korkealle, että jäätelö ei enää maistunut niin maittavalle kuin piti. Tai sitten se ei vain ollut hurmaavaa.

Tv-uutisissa manaili katkeroitunut karju. Oikeus oli määrännyt miehen maksamaan verot satojen litrojen viinalastista, jonka mailta vierahilta oli tuonut. Äijä itki tuntevansa olonsa raiskatuksi ja kun "omaan käyttöön" tuo, ei tullia pitäisi kiinnostaa vaikka toisi sen kukkien kasteluun. Kun hänellä rahaa kerran on. Minustakin tuokoot vaikka rekalla viinaa, mutta siis tuntee itsensä raiskatuksi? Haloo!

Deadline

Surffaillessani Hesarin sivuilla, huomasin ikivanhan klassikon, Deadline-testin edelleen löytyvän netistä, koska henki heittyy. Silloin vuosia sitten, kun sen uutena ensi kerran täytin, tulos ei ollut lupaava. Mahdollisuuteni oletusikään olivat olemattomat, kuolema korjasi nopeasti. Testi lisäsi synkkyyttäni ja luultavasti nopeutti kuolemaani vielä muutamalla kuukaudella.

Nyt on aika uusintatestille, menisikö paremmin. Tupakointi, aina alle askin vuodessa, lasken sen tarkoittavan ei koskaan. Huumeita ei koskaan. Epäterveellinen ruokavalio, lihaa, pikaruokaa, ei vitamiineja. Isovanhemmat eläneet vanhoiksi. Verenpainetta en mittauta, en huolehdi terveydestä, mutta kunto kai on ihan ok. Turvavyö joo, palovaroitin joo. Asennekysymykset, näihin tämä karahtaa, yleissävy negatiivinen. Nukun huonosti. Klik. Aarggh! Kuolen 71-vuotiaana. Ahdistaa. Tosin aikaisemmin tulos taisi olla huonompi.

Pakkojuhla juhannus tulee taas rassaamaan mieltä. Vesisateessa mökkeily ja jääkylmään veteen pulahtelu ei vastaa käsityksiäni rentouttavasta ja leppoisasta juhlasta. Mutta mökkikutsuista ei aina kehtaa kieltäytyäkään. Jussi voisi sujua lupsakammin parvekkeella bisse ja makkara kätösissä. Harkitsen sitä vaihtoehtoa vakavasti.

Bicycle Race

Eilen kävin duunipäivän jälkeen paheellisesti juomassa rentoutukseksi kokonaisen tuopin olutta kun niin ahdistaa. Vaalin lisäksi terveyttäni syömällä illalliseksi grillillä pekonipurilaisen, josta jollain hypnoottisella eleellä oli imaistu kaikki pekonin maku pois. Turha ostos, en tee samaa virhettä uudelleen.

Kotimatka sujui mankeloiden sopivan ripeää vauhtia kotiin. Yhtäkkiä takaa alkoi kuulua valtava räminä ja kolina, epäilin jonkun onnettoman fillarin kaatuneen. Pian ohitseni suhahti kaveri umpiromulla naistenpyörällä ja olisi kadonnut horisonttiin ilman seuraavia punaisia valoja. Valojen vaihtuessa heppu spurttasi kolisevalla romullaan kuin rusakko liikenteeseen ja otti välittömästi lähes sadan metrin etumatkan minuun. Poika polki niin lujaa kuin vehkeellä vain pääsi. Revanssihenki iski. Etsin sopivan vaihteen pykälään ja aloitin päättäväisen takaa-ajon. Maitohappo alkoi virrata reisiin, mutta tyypin etumatka kuroutui kiinni ja liimauduin kilpakumppanini takavasemalle painostamaan. Kireää polkemista. Sitten päästiinkin taas valoihin lepäämään. Keuhkot huusivat happea, mutta pidin naamani peruslukemilla ja väkisin hengitin tasaisen rauhallisesti näyttäen siltä kuin olisin vasta noussut päivätorkuilta. Seuraavassa risteyksessä tiemme onneksi erkanivat ja pääsin vapaasti huohottamaan.

Allekirjoittaneella on lieviä vaikeuksia tyhjentää rakkoaan juottolan vessan rännissä, jos joku tuppautuu liian lähelle. Tässä yleisessä vessassa suorituspaineet voisivat käydä ujolle liian suuriksi, vaikka omassa rauhassaan saakin suorittaa.

Rahanarvoinen etu

Viikonlopun vähäisestä liikunnasta rasittuneet lihakset tuntuvat vieläkin voimattomilta. Ilmiselvästi arkinen kahvimukin nosto ja hiiren työntäminen eivät pidä lihaskuntoa siedettävästi yllä. Epäsäännöllinen fillarointi on tehonnut jalkoihin, koska niissä palautuminen on ollut nopeampaa. Jokin hyötyliikunta pitäisi keksiä, jolla kunnon sai paremmaksi. Pallon perässä ravaaminen on mukavampaa penkiltä tai kotisohvalta katsoen, kuntosalin härveleissä tunnen itseni idiootiksi, siltähän muutkin siellä näyttävät.

Hieno termi tämä mainosten rahanarvoinen etu. Jos myytävän tuotteen ohessa tulee jotain, mille hinta pystytään sanomaan, se taatusti mainitaan mainoksessa isoin kirjaimin ja kellot kilkattaen. Jos etu on sellainen, että se ei ole maksanut myyjälle mitään tai se on jotain jonka hyöty kuluttajalle on hyvin kyseenalainen, kyseessä on rahanarvoinen etu. Fraasin kehittäjälle 10 pistettä ja papukaijamerkki, joka on rahanarvoinen etu.

Päivän hyvä uutinen, Hupaisa ajankulu on saapunut huolestuttavan pitkän tauon jälkeen takaisin viihdyttämään tyhmiä lapsia. Kirjaimet on naputeltu yhtä provosoivaan järjestykseen kuin ennenkin, reippaan kärttyisä tyyli pitää pintansa. Ehtikin jo ahdistaa.

Kylähullu

Kääntöpuoli päätti iskeä saamansa puukon allekirjoittaneen mahalaukkuun ja haastoi kesäkampanjaan analysoimaan itselleen sopivan paidan. Vertaillaanpa mikä sopisi parhaiten, valikoin parhaiten sopivat lauseet määritelmistä.

Ensin tuo Normaali. "Meistä jokainen on joskus jutellut itsekseen, kuvitellut olemattomia, tarkistanut onko kahvinkeitin jäänyt päälle ja ollut allapäin ja valvonut öisin. Joskus ahistaa ja joskus ei!" Tunnistan kyllä tuosta itseni.

Seuraavaksi Rajatapaus. "Joskus ylitetään sietokyvyn rajoja, joskus vain valtioiden rajoja. Joskus ollaan unen ja valve-elämän rajoilla." Joo, sopii tämäkin.

Ja sitten viimeiseksi Kylähullu. "Kylähullun sanavarastoon eivät kuulu sellaiset sanat kuin "painoindeksi", Hex-indeksi", vähärasvainen ravinto" tai "rasvaimu". Kylähullu imee rasvaa ruuasta, eikä omasta kehostaan! Kylähullu ei tarvitse Bonuskortteja." Tämähän on ilmetty minä ja siis valintani, tosin enemmän ratkaisee se, että Kylähullu-paita on ehdottomasti cooleimman näköinen. Vahinko kiertämään, minä isken Moran, hmmm... katsotaanpa... Minttuun!

Aiheeseen liittyen, kaupungilla näkee hiihtävän aivan liian usein tyyppejä, jotka eivät ole enää rajatapauksia. Tuossa kampanjassa ollaan kyllä oikealla asialla, jos sillä saadaan vähennettyä avohoitopotilaista ne tapaukset, joiden potkaiseminen ulos laitoksesta vaikuttaa heitteillejätöltä.

Miksi maksan?

Havaitsin lehtijutuista, että suosituin tv-ohjelma Suuri Seikkailu on onnellisesti poistunut ohjelmistosta. Onnistuin jättämään katsomatta jokaisen jakson, eikä harmita. Mutta harmittaa tv-lupamaksu. Aikovat ahdistavasti ensi vuonna nostaa sitä lisää, kohta kipuraja tulee vastaan ja irtisanon koko luvan. Eihän ne edes näytä siellä minua kiinnostavia ohjelmia. Kun tsekkasin viikon katsotuimmat ohjelmat, olen 60 listatusta ohjelmasta katsonut ehkä kolmea tai neljää. Makuni taitaa hieman poiketa suuren yleisön vastaavasta.

Joskus iskee kateellisuus kun kaikilla ihmisillä on käyntikortit täynnä hienoja titteleitä, joka jamppa on päällikkö ja tohtoreita tulee vastaan enemmän levyseppiä. Itselläni kun ei nykyään ole edes käyntikorttia. Onneksi internetistä löytyy lohtua tähänkin pulmaan, Instantdegrees hommaa minulle tohtorin paperit 160 taalalla, helppoa. Taidankin samalla vaivalla tilata niitä useammatkin.

Ruuhkassa

Kyllä minä tiedän, että pitää niitä teitä joskus korjata. Ja ryömii siellä asvaltin alla varmasti paljon tärkeitä putkia ja kaapeleita, jotka kaipaavat huoltoa. Riipii se silti istua aamuäreänä peltilehmässä loputtomalta tuntuvassa seisovassa jonossa, jossa ihmiset röyhkeästi pujottelevat kaistalta toiselle. Kukaan ei näe mitä ja millä kaistalla duunarit ovat tekemässä. Puolet sompailijoista vaihtaa arvauksella valmiiksi toiselle kaistalle, joka sitten onkin väärä. Samat heput pyrkivät mutkan jälkeen takaisin alkuperäiselle kaistalleen. Jono liikkuu siis vielä hitaammin kuin automäärä edellyttäisi. Ahdistaa. Ja vielä se ikuinen valitus tähän, minä en millään suostu uskomaan etteikö paremmalla organisoinnilla voisi vähentää asvaltin repimisiä.

Ilta-auringossa kämppäni ikkunat näyttävät todella härskeiltä, edellinen pesu on tapahtunut viime kesänä. Silmät kärsivät, mutta laiskuus on voimakkaampi. Eikö joku innokas voisi tulla hinkkaamaan ne kiiltäviksi?

Meidän Matti

Arkipäivän ihmeellisyyksiä, muistin eilen ostaa uuden suihkusaippuan kun havaitsin vanhan loppuneen. Niin pitkälle muistini ei kuitenkaan venynyt, että saippuapurkki olisi eksynyt kylpyhuoneeseen saakka, tämän havaitsin tietenkin vasta ahdistavan myöhään. Keittiöni lattiaa koristaa nyt soma vesivana ja mattoa märät jäljet, joista voi huomata, etten kärsi lättäjalkaisuudesta. Suihkusaippua- ja shampoopurkkeihin muuten lähes aina jää sentin kerros mönjää pohjalle, minulla ei ainakaan ole aamuisin kärsivällisyyttä ja aikaa kuluttaa minuutteja sen valuttamiseen käytettäväksi.

Jälleen kerran iltalehdet todistivat mikä on tärkeintä maailmassa, tietenkin Matti Nykänen. Olen ihan varma, että jokaisella juorulehdellä on jo valmiina nekrologi mäkisankariamme varten. Toimittajat varmaan sekä pelkäävät juoruautomaatti-Matin kuolemaa ja samalla odottavat sitä, että pääsevät tekemään Viimeisen Suuren Mässäilyn. Kuka pääsee palstakuninkaan perilliseksi?

"Ei herrajumala!"

Äitikulta tuli katsomaan poikaansa. Herttaisesti hän heti ensimmäisenä lauseena sanoi muutamamia uskonnollisia huudahtuksia ulkoasustani ja käski heti hoitamaan tuon ruokkoamattoman naaman kuntoon. Ihan kuten teinipojalle ainakin, kärsivät kasvot vahvistamassa sanomaa. Ja aikuinen mies muutaman sekunnin ajan jopa harkitsi asiaa kun äiti kerran niin sanoo. Ahdistaa. Onneksi äitimuori on jo luopunut toivosta, että poikansa pitäisi suoria housuja, pikkutakkia ja kravattia arkivaatteenaan. Ehkä on havainnut, että joululahjakrakat riippuvat avaamattomassa paketissa komerossa.

Vaalit tuli ja meni. Vaalivalvojaiset oli unettavan tylsä tapahtuma, paras hetki oli kun tulosten klikkaajan hiiri lakkasi toimimasta. Ensisilmäyksellä valittu porukka näytti siltä, että tuskin ne kovin pahasti pystyvät munaamaan itseään. Onhan sekin jotain.

Puistje knijpen

Himmeiden linkkien sulttaani DOS huiputti allekirjoittaneen pelaamaan herkistäviä muistoja tuovaa AcneBeGone-peliä. Aluksi aloitin aivan liian hienovaraisella taktiikalla ja puoli naamaa jäi puristelematta. Lopulta vanha taito palasi sormenpäihin ja riittävän kovakouraista tyyliä käyttäen sain koko lärvän läpikäytyä ja jäi vielä jopa hieman aikaakin. Ohessa score, siitä vaan parantamaan, olkaa hyvät. Menenkin kohta taas treenaamaan vessan peilin ääreen.

Eilen sain mailin, jossa päivän kirjoitukseen viitaten kerrottiin kumpi puoli reissarista on parempi. Aaarrrggghh! Ahdistaa. Reissarista syödään AINA molemmat puolet, ne ovat hyviä ainoastaan yhdessä, keskelle väliin ängetään kaikkea kivaa mitä jääkaapista löytyy! Tämä on täysin ehdoton ja tinkimätön juttu. Huoltoasemien baareissakaan ei KOSKAAN IKINÄ tarjota rekkakuskeille reissaria vain toisella puoliskolla. Porhaltaisivat närkästyneenä seuraavan kerran ohi. Eivätkä tulisi enää koskaan takaisin. Dieselin myynti romahtaisi. Kuppilan puolikasreissarit homehtuisivat. Kuihtuminen. Konkurssi. Rekan alle hyppääminen.

Voi että kun minä rakastan sitä kun joku lähettää tekstarin kolmen aikaan yöllä. Varsinkin jos viesti on ilmeisesti kirjoitettu klingoniksi. Mikäli kännykkä on ihan itsekseen sen taskun pohjalla kirjoittanut ja vielä onnistunut lähettämäänkin, häkellyttävä saavutus. Silloin kannattaa vakavasti harkita kännärin merkin vaihtoa.

Kokkausta

Sain aivan älyttömän mieliteon kasata perusmiehistä ruokaa; reissumiestä, jonka väliin tungetaan tomaattia, lenkkimakkaraa, kananmunaa, sipulia ja suolakurkkua. Reissari voidellaan lisäksi reilulla annoksella Floraa. Oikeaoppisesti leivän väliin pitäisi työntää kai HK:n blöötä, mutta kulinaristina(?) päätin hommata mahdollisimman lihaisaa makkaraa. Ajattelemaani palvilihamakkaraa ei löytynyt, tiskit olivat täynnä grillikäyriä. En enää muistanut, mitä AKS oli suositellut, joten ostos tehtiin tunnepohjalta. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin jonkun pienpalvaamon tuotteeseen, jonka lihapitoisuuden luvattiin olevan 82 %. Oluthyllyltä otin mukaan kylmää tsekkiläistä Velkoa tölkissä. Vesi oli kielellä jo kaupan tiskillä, tuskin maltoin odottaa tulevaa nautintoa.

Kotiin riennettyäni huomasin, että jäisessä kaapissani ei ollutkaan flooraa, ja sipulitkin näyttivät jo arveluttavilta. Voi rähmä. Eikun Siwaan hakemaan puuttuvat tavarat, siellä muistelin Floran olevan nykyään ulkomaanpellen omistuksessa, otin tilalle Keijua. Kananmunan paistaminen reissarille sopivaksi oli tarkkaa puuhaa, ettei leviä liiaksi. Aluksi ajattelin syödä makkaran ja sipulin kylmänä, mutta innostuin heittämään nekin pannulle. Kasatessani reissaria kerros kerrokselta, tunsin itseni Touhulan Heikiksi. Tulos oli niin uskomattoman herkullisen näköinen lautasella oluttuoppi vieressään, että hain kameran kuvatakseni koko kauneuden. Akku oli tyhjä. Ahdisti.

Reissari vei kielen mennessään ja koko kämppäni haisee jostain syystä vieläkin sipulille. Nälkä.

Those were the days!

TuoToin Heli linkkasi uskomattomaan 60-luvun kiekujaan nimeltään Mrs. Miller. Rouva antaa kyytiä aikansa klassikoille riemastuttavalla tyylillään. Heti leidin ensi kiekaisuista mieleeni tuli 70-luvun klassikko Perhe on pahin, jossa Archie laulaa ikimuistettavasti sarjan tunnarin historian huonoimman laulajan "Dingbat"-Edithin kera. Lopputulos oli historiaa, kuunnelkaa itse. Nyt kun sarjaa on lähivuosina uusintana esitetty, se on vaikuttanut yllättävän toimivalta vielä nykyäänkin. Suurimmalla osalla sen ajan sarjoista ei ole enää jäljellä kuin camp-arvoja, mikä sekin on tietenkin enemmän kuin suurin osa nykysarjoista pystyy esittämään.

Jo muutama yö on mennyt taas putkeen siten, että olen heräillyt kolmen aikoihin yöllä, enkä ole saanut unen päästä uudelleen kiini. Pikkulintujen keuhkoaminen kuulostaa aamuyöstä aivan ahdistavan infernaaliselta. Miten niin pieni eläin voi huutaa niin kauan suoraa huutoa? Luulisi niilläkin energian loppuvan. Tämä ainainen puoli horroksessa olo alkaa hiljalleen potuttamaan.

Ronaldin muistolle

Aika häkeltyneenä olen ihmetellyt sitä vuodatusta, joka Reaganin kuolemasta on syntynyt. Jenkeissä on maansuru, virallinen surupäivä, arkkua katsomaan odotetaan vähintään 100 0000 ihmistä. Manukin heltyi muistelemaan, että "oli se sentään hyvä mies". No, vainajiahan kuuluu kunnioittaa. Mutta minä olin luullut, että kyseessä oli mies, joka oli vallassa lähinnä vakuuttavien puhujanlahjojensa ansiosta, joka hommasi jenkeille tähtitieteellisen valtionvelan ja jonka vaimo Nancy määräsi enemmän miten maa makaa. Nancy taas kävi kyselemässä astrologiltaan apua. Toisaalta, vähän vastaavaahan Risto Rydistäkin on kerrottu.

Tein pitkästä aikaa inventaariota jääkaapissani. Sieltä löytyi kolme kuukautta sitten homehtunut mustikkakeitto, yhtä vanhaa tuoremehua, kaksi vuotta yli-ikäistä rypsiöljyä, vuosi sitten vanhentunutta sinappia, itäviä perunoita ja edelleen ne omenat, joista keväällä kirjoitin. Pidemmälle en tutkimuksissani uskaltautunut, alkoi ahdistaa. Jätetään jotain ensi kertaankin. Nestemäiset tuotteet laitoin avaamatta kolminkertaisen muovipussin sisään ja kannoin roskiin. Omenat jätin edelleen jääkaappiin empiiristä tutkimusta varten. Päältä puoli vuotta vanhat omput näyttävät edelleen kuin juuri kaupasta ostetuilta. Pelottavaa.

Nuttu nurin

Väsymys ahdistaa. Taas tuntuisi siltä, että voisin nukkua tämän aamun pois pitkälle iltapäivään, aivot ainakin viettävät vielä siestaa. Mutta ehkä tämä tästä vielä käynnistyy, toiveen hartaan mukaan. Missä kohtaa päätäni on se Start-button? Sunnuntai-illalla huomasin sinäkin päivänä nousseeni viallisella varpaalla punkasta, havaitsin pitäneeni koko päivän kalsareita nurinkurin jalassa. Vaan hyvin ajoivat asiansa niinkin, mitä väliä tuolla jos housuissa ei valmiiksi ole jarrujälkiä.

Viime viikolla muuten eräs kanssablogisti tietämättään näki minut oluella. Istuttiin viereisissä pöydissä, eli terveisiä vaan! Melkein tulin moikkaamaan, mutta en kuitenkaan. Ehkä sitten ensi kerralla kun näköjään samassa kapakassa joskus käydään.

Hillitön kasa uusia blogeja oli aamulla pamauksessa odottamassa, joista Visukinttu on vanha blogi uudella nimellä. Ruksaistaan tietenkin se kun jo pari vuotta olen tuota lukenut. Superhihhuli Harri Veijonen on niin hulvaton tapaus, että vetoaa vastuttamattomasti kieroutuneeseen huumorintajuuni. Maamme-laulu soi taustalla ja ruudulla skrollaa tunnuslause "Eivät mahda meille mitään! Suomi laajenee itään! Ja Israel koko maan päälle!" Ja mikä layout liehuvin lipuin ja keihäin! Ruksautus, nyt se on pamautettu. Niin, onhan tämä vitsi? Vai olisikohan tuo Veijonen sittenkin tosissaan...

Kenen kaa?

Turha lukea enää salaa Seiskaa parturissa, päätellen Ihmissuhde-Henkan linkittämästä Vauva-lehden keskustelupalstaan, parhaat juorut ovat siellä. Tuosta päätellen ainakin nykyään onnelliset äidit tai ainakin niiden kaverit hoitelevat julkimoita aina tilaisuuden tullen. Eksyin katsomaan muitakin keskusteluja ja voi sitä juttujen tason määrää. Kiehtovaa. Tänne tulen eksymään vielä kerran jos toisenkin. Jos suurelle yleisölle ei tarjota sitä luettavaa mitä se haluaa, suuri yleisö kirjoittaa itse.

Mitä ihmettä Se Jokin tai evoluutio on ajatellut kehittäessään ihmisille sen kiukkuhermon kyynärpäähän? Olen tällä viikolla lyönyt sen varmaan kymmenen kertaa johonkin ja sen seurauksena alan jo vaistomaisesti tarkkailla kyynärpääni liikkeitä, jolloin näytän jostain suljetuksesta laitoksesta karanneelta hemmolta. Taas vilkaisin sitä. Ahdistaa.

Yksi vähemmän

Jotenkin minulta oli täysin jäänyt huomaamatta uutinen kulttikirjailija Hubert Selby Juniorin kuolemasta. Taas on maailmassa yksi hyvä kirjoittaja vähemmän. Raju Last Exit to Brooklyn teki aikoinaan syvän vaikutuksen, samoin kuin heroinistipojan ja pilleristiäidin kujanjuoksuista tuhoon kertova Unelmien sielunmessu. Jälkimmäinen toimi elokuvanakin loistavasti, eikä edellinenkään huono ollut, vaikka muistaakseni aikoinaan joutui kriitikoiden teilaamaksi. Viimeisin opus on jäänyt lukematta, se löytynee kirjakaupoista. Ehkä kaivan sen kaupan kirjamerestä esiin, kyllä hyllyyni vielä yksi Selby mahtuu.

Ihmiset ovat unohtaneet millaista on oikea kesä. Silloin on todella lämmin ja tarkenee myös varjossa. Nyt kun vähän aurinko pilkahtaa ja on alle 20 astetta kelsiusta, hullut suomalaiset kaivavat shortsit esiin ja tallustelevat kuin olisi suurikin helle. Minä värisen pienessäkin tuulenvireessä villapaita päällä. Ahdistaa. Miksi muut tarkenevat ja minä en? Vai yrittävätkö ne vain näytellä nauttivansa olemattomasta lämmöstä ja pitävät puhtaalla tahdonvoimalla kananlihan aisoissa? Tätä mietin samalla kun nenäni vuotaa vilusta ja viimasta. Niisk.

Osta lehti!

Miten tämä Ilta-Sanomien "teaser" vaikuttaa minusta poikkeuksellisen vastenmieliseltä ja mauttomalta?

"41-vuotias australialaismies raiskasi ja kidutti sidottua suomalaista uhriaan pitkään ja toistuvasti.
Lue lisää dramaattisista tapahtumista päivän Ilta-Sanomista!"

b. keitel

Tästähän kehittyi pienehkö meemi, johon oli pakko osallistua. Khilou oli loistavasti oivaltanut syvimmän olemukseni valitessaan Harvey Keitelin näyttelemään minua tulevassa supertähtiä vilisevässä suurtuotannossaan. Toivottavasti saan kutsun tulevaan ensi-iltaan. Kuten kuvasta näkyy, olen ilmetty Reservoir Dogs-leffan Mr. White. Lähes kaksoisolento.

Mr. Pink: You kill anybody?
Mr. White: A few cops.
Mr. Pink: No real people?
Mr. White: Just cops.

Eilen illalla ihmettelin pönttöni pitämää omituista meteliä. Se surisi ja vinkui ihmeellisesti. Koska IDO59 ei oikeasti osaa puhua, oletin naapurin remontin äänien siirtyvän putkistoa pitkin ja kaikuvan hassusti pöntössäni. Vetäessäni sen astuin kaiken varalta taaemmaksi, jos emalini olisi vaikka viritetty ja räjähtäisi. Hyvin toimi, ei räjähtänyt. Muutamaa tuntia myöhemmin ennen unen yritelmää käväisin vielä viimeisellä tyhjennyksellä ja vedin vessan. Turhaan, mitään ei tapahtunut. Ei pisaraakaan vettä. Ahdisti. Naapuri on ilmeisesti remontoinut kylppäriään ihan itse, eikä kukaan ole auttanut. Lohtuna oli, ettei vessaan ollut isompaa asiaa.

Tehdäänpä nettitesti!

Aluksi tuli vain siili, joka olisi kyllä ollut söpömpi, mutta listan tarkistuksella pääsin kuvan raakalaismaiseksi elukaksi!

You are a Fox

You, like the fox, are a scavenger rather than a hunter, but never-the-less a carnivore in the culinary world of cuteness. But you are only an experimentor. There are yet still many furry friends of the forest on which you are yet to feast.

You have eaten: cow sheep pig horse rabbit reindeer moose


Which Cute Animals Have You Eaten?

Rappioromantiikkaa

Hupaisaa lukea Ilkan seikkailuja Toronton synkillä ja rähjäisillä kujilla. Juttujen perusteella luulisi retkien päätyneen välillä kunnon slummeihin, mutta kuvien perusteella kaupunginosat ovat siistimpiä kuin kotimaiset peruslähiöt. Kunnon rappioromantiikkaa etsiessä pitänee kai suunnistaa entisen itäblokin kaupunkeihin. Sosialismin arkkitehdit veivät rumuuden aivan uusiin ulottuvuuksiin ja vanhat kauniit rakennukset päästettiin rapistumaan luokattoman huonoon kuntoon. Jo lahden toisella puolella Tallinnassa on jo aika extremelähiöitä. Miksi mikään matkatoimisto ei järjestä elämysmatkoja vaikka Magnitokorskiin? Loma saastuneessa slummissa saisi arjen tuntumaan taas valoisalta ja mukavalta.

Dägän mainiot Älyvapaa Blogistan-kuiskailut ovat oikein sopivaa taustapuhetta blogien selailuun. Samuli voisi kuitenkin laittaa ohjelman eetteriin vähän suuremmalla volumella, nyt voluumit täytyy laittaa kaakkoon. Kun seuraavaksi ämyreistä tulee jotain muuta, sydänkohtaus on lähellä ja ahdistaa. Viimeksi kohtauksen aiheuttivat Armi ja Danny. Mikä koreografia, meno ja meininki! Syytän ja kiitän Shrikeä tämän audiovisuaalisen helmen tuomisesta silmiemme ja korviemme iloksi.