maanantaina, toukokuuta 31, 2004

Hetken kuluttua Pieksämäki


Suomi on täynnä kaupunkeja, joita en ole nähnyt kuin junan ikkunasta. Toijalankin asemaa olen erinäisiä kertoja tuijotellut vaunun ikkunasta, ja silti minulla ei koko paikasta minkäänlaista muistikuvaa. Aivosolukkoni eivät kerro sen olevan edes ruma, joka sekin olisi edes jotain. Ja kuka osaa ulkomuistista kuvailla Pieksämäen aseman? Koska yleisvaikutelma radanvarsikaupungeissa tehdään juuri aseman perusteella, kuntien kannattaisi hieman tuhlata verovaroja ja resursseja siihen, mitä ohikulkija junaa vaihtaessaan tai vaunun ikkunasta näkee.

Erehdyin taas kerran tuijottomaan formulakisoja telkkarista, lähes nukahdin kesken ajojen. Se on muuttunut niin tylsäksi, että ahdistaa. Schumi kruisailee pyhäajelulla ja muut ajavat kiltisti perässä. Aino jännitys on odottaa koska Kimin moottori laukeaa. Räkän kärryn Mersu posahtaa yleensä niin näyttävästi atomeiksi, että miten ihmeessä insinöörit voivat analysoida siitä sulaneesta malmikasasta syyn miksi se räjähti? Ei kai ihan kaikki voi tietokoneelle mennä ajon aikana?

perjantaina, toukokuuta 28, 2004

Ampukaa ruotsalaiset!


GuntherEhdin jo toivoa, että tästä pääsee tuskattomasti ohi, kun on vain ihan hiljaa hissukseen. Vaan ei, reilu kuukausi sen jälkeen kun ensimmäiset linkit tuohon ruotsalaiseen kammotukseen Blogistaniasta eksyivät, Merten ja Skitso-Janne aukaisivat lippaan ja päästivät helvetin valloilleen. Günther saksalaisen himonussijan viiksineen ja takatukkineen iski kuin miljoona dingdingdongia ja erheydyin itsekin taas kuuntelemaan rallatuksen. Nyt se soi korvissa. Ahdistaa. Pistetään vahinko kiertämään ja hiirelle töitä, avatkaa Güntherin skumppapullo.

Kismittää tämä kansalaisten pakkoalkoholisointi. En minä aina jaksaisi raahata kokonaista mäyräkoirallista bisseä kotiin, mutta toisaalta harmittaa maksaa kalliimpaa litrahintaa sixpackista tai tölkeistä. Tekopyhät naapurit katsovat aina pitkään kun kannan mäyristä rappusia ylös. Tosin katsoisivat ne varmaan paheksuen vaikka yhtä olutpulloa, jos sitä ei ole kassiin piilotettu.

Ja tähän tähän lopuksi jätän Shinelle lomahakemuksen Loistolandiaan, jos saisin sen keinäkuun lomaa ja vielä lomarahat päälle. *katsoo pää vinossa hellyttävän koiranpennun tavoin*

torstaina, toukokuuta 27, 2004

Hauku kaupunki päivässä


Usmiksella on ilmeisesti aika synkkiä kokemuksia maamme kaupungeista, tylytystä tykitetään tasapuolisesti joka suuntaan. Armon saavat vain Porvoo, Tammisaari ja Lapinjärvi. Aina kun olen käynyt Porvoossa, siellä on satanut vettä, parin korttelin vanhan kaupungin ulkopuolella se on ruma sisäsiittoinen maalaiskaupunki. Samoin satoi Tammisaaressa sinä ainoana kertana kun siellä olen käynyt. Loppukesästä koko saakelin paikkakunnalta ei löytynyt kelvollista kahvilaa, jossa turisti olisi voinut rentoutua. Peukalo alas sillekin. Lapinjärvi, missä helkkarissa se on? Piti luntata kunnan kotisivuilta. Onneton pieni kylä, jossa puhutaan aivan liikaa ruotsia. Sadan kilsan päässä asutuksesta. Ei hyvä.

Oman inhokkilistani kärjessä on Vaasa. Siellä ahdistaa. Täynnä omahyväisiä omituista kieltä mongertavia ihmisiä. Hotellihuoneen suihkusta tuli vain kylmää vettä, natiivit olivat väkivaltaisia toisen omaisuutta kohtaan. Näin paikallisten nuorisokriminaalien potkivan parkkeeratun auton ovia paskaksi. Ja tappoivat vielä lempinäyttelijäni Matti Pellonpään, kaupungin tuottama tuska oli hänelle liikaa.

Kaupunkioikeudet pitäisi miettiä uudestaan. On väärin, että jokainen kolmen asukkaan risteys saa julistautua kaupungiksi, jos siltä tuntuu. Väljästi laskien mielestäni tässä maassa on noin kymmenkunta paikkaa, joille voisi suoda kaupungin arvonimen.

keskiviikkona, toukokuuta 26, 2004

Helluntai


kledjutJos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä. Sanovat. Huolestuttavaa, mistä kolosta minä tähän hätään heilan kehitän? Kelpaako pumpattava? Meneekö taas tämäkin kesä yksin pimeässä komerossa itkien ja peukaloa imien? Ahdistaa tällaiset pakkosaumat. Nyt on ryhdistäydyttävä! Suoritan poikkeuksellisesti jo toisen peseytymiseni tässä kuussa, hulautan puoli pulloa Tabacia naamaan ja munille (auts, kirvelee) ja loput rohkaisuksi kurkusta alas. Saan samalla raikkaan hengityksenkin. Rippipuvun housutkin silitän, henkselit selvitän ja lainaan mammalta kunnon takin. Fyrkkaa paljon mukaan. Sopiva aloitusrepliikki pitäisi vielä kehittää, paha nakki. "Hyvät tissit sulla, alatsä olla mun kaa?", jep tuo on hyvä. Sitten pitää vielä etsiä paikka, jossa vastakkaisella sukupuolella ei vaatimustaso ole liian korkea. Missä se Nykäsen Matti olikaan, jos siltä jäisi vähän jämiä.

Maailma on taas astetta vapaamielisempi paikka, Singaporesta saa kuulemma taas ostaa purukumia. Tosin vain nikotiiniversiota ja vain apteekista. Ja vain henkilöllisyystodistusta vastaan. Tästä on silti hyvä jatkaa. Jos Singapore, niin miksi ei Pohjanmaakin?

tiistaina, toukokuuta 25, 2004

Muniva kone


Munaa!Poikamiehenä olen kiitettävästi onnistunut olemaan hankkimatta tarpeettomia hilavitkuttimia keittiöön. Tavallisia tölkinavaajia muutama (hukkaan niitä säännöllisesti), pari olutpullon avaajaa, kaksi viinipullon korkinavaajaa. Teknisin laite on pölyttyvä leivänpaahdin, joka sekin on lahjaksi saatu joskus viime vuosituhannella. Nyt kuitenkin löytyi laite, joka kuuluu ehdottomasti jokaisen kädettömän keittiöön, Eggstractor. Tällä munankuorimisvempeleellä viiden minuutin munani kuoriutuvat kuin itsestään ja voin keskittyä lukemaan pakettiin kuuluvasta reseptikirjasta mitä kaikkea kivaa keitetyillä munilla voi tehdä. Nyt heräsi kiinnostus, miten suurtalouskeittöissä kuoritaan munat? Tuskin niitä käsin askaroidaan kuorettomiksi.

Voi suurta riemun päivää! Naapurini samassa kerroksessa muutti eilen pois. Kyseinen pariskunta oli joko umpikuuro taikka halusi todistaa kaikelle kansalle omistavansa korttelin tehokkaimman kotiteatterin, jolla voi luukuttaa universumin huonointa eurohumppaa. Onneksi välissämme oli melua vaimentamassa yksi naapuri, jota ahdisti lujasti. Heippalappuja roikkui eurohumppaajan ovessa tiuhaan tahtiin. Aiheesta.

maanantaina, toukokuuta 24, 2004

Pieniä uutisia

Bangladeshissa upposi lautta jokeen, yli 200 kateissa. No mitäs tuosta, onhan niitä rättipäitä muutenkin liikaa. Joku toinen lautta upposi mereen mukanaan 4000 autoa, mutta onneksi ne olivat vain korealaisia romuja. Kunhan mun vakuutusmaksut ei tuosta nouse.

Kolumbiassa kolmisenkymmentä ihmistä on kuollut väkivaltaisissa yhteenotoissa. Mitä ovat niin idiootteja, että tappelevat alvariinsa keskenään? Listiköön toisensa vaikka kaikki, narkkarit.

Samoihin raatomääriin päästään Kashmirissa, muslimisissit hommasivat pikku räjähdyksen. Ei tuollakaan noin olemattomat harvennukset missään tunnu, lisää pökköä pesään vaan. Vaaditaan merkittävää tappamista.

Irakissa oli joku lapsellinen välikohtaus, taisteluissa kuoli kymmeniä. Siinä sivussa jenkit ovat ryhtyneet toimiin levinneiden kidutuskuvien takia, puolustusministeri Rumsfeld on kieltänyt kamerapuhelimet Irakin armeijatukikohdissa ja tietenkin myös kamerat ja videokamerat. Tosi fiksua, hyvä jätkät!

Uudellamaalla on nähty karhu, ja niitä suurpetoja voi olla jopa tusinan verran etelässä. Kammottavaa, eihän enää uskalla edes liikkua! Ahdistaa. Nyt on välittömästi aloitettava toimenpiteet karhukannan likvidoimiseksi. Missä on adressi johon voin kirjoittaa nimeni?

perjantaina, toukokuuta 21, 2004

Porvoolaisen paluu


Ehdinkin jo ihmetellä, kun kravatin solmu oli vallannut ilmeisesti tulevien ylioppilasjuhlien ansiosta tänne tulevien googletusten ykköspaikan Janinalta. Tänään iltapäivälehdet ovat auttaneet JF:n takaisin ykköspaikalleen. Etsikää vain sitkeästi, älkää ahdistuko. Tietenkin tänne jonnekin on piilotettu Janinan daisarit!

Markettien mutantit


Arkipyhää edeltävänä arkena tuntuu siltä, että kaikki maailmankaikkeuden pööpöilijät ulostautuvat luolistaan vaikeuttamaan oikeiden ihmisten, kuten minä, reipashenkistä elintarvikkeiden ostoa. Yhden zombien lailla kärryjään työntävän matelijan vielä jotenkin sietää, vaan kun niitä on market puolillaan, tekee mieli seisahtaa paikalleen ja karjua tuskansa ulos. Ahdistaa. Näennäisestä liikkumattomuudestaan huolimatta tupeksijat ovat varsin vikkeliä, eräskin tapaus onnistui hivuttautumaan edelleni tukokseksi neljällä eri käytävällä. Kunnioitettava saavutus.

Osa näistä tupeksijoista pääsee tekemään vielä viimeisen yllätyksen kaupan kassalla. Säännöllisesti kassajonosta löytyy joku avuton luuseri, joka ei ole muistanut punnita hedelmäpussiaan. Taas tuhlaantuu aikaa. Jos tampio on vihdoinkin saanut kaikki ostoksensa liukuhihnan läpi, saadaankin huomata, että ihan vielä ei olla valmiita. Zombien hitaampi puolisko on vielä jossain hyllyjen välissä etsimässä jotain unhoittunutta maustepussia, jota sitten odotellaan tovi. Helvetti.

Miksi elintarvikkeita kutsutaan elintarvikkeiksi? Voisiko samalla tarkentaa esimerkiksi oluen olevan maksatarvike ja sipsien sydäntarvike?

keskiviikkona, toukokuuta 19, 2004

Tumma tuoksu

Maaginen pieruJoku teki täpötäydessä ja hikisessä bussissa sellaisen teon, että oksat pois. Dösän viimeisetkin happimolekyylit kuolivat matkustamosta pois, kun ilmatilan valtasi aivan järkyttävän kirveltävä leija. Sellainen, joka syntyy kun on ryypätty pari päivää putkeen syöden samalla ruoansulatuselimistölle sopimattomia sapuskoja. Vastaavan kun pamauttaa pöntöllä pienessä vessassa, siellä on räjähdyvaara puolen tunnin ajan. Kaikki katsoivat ympärilleen etsien syyllisen näköistä naamaa syyllinen mukaan lukien. Löyhkä ei hävinnyt autosta pois millään. Viimeiset viisi minuuttia olivat tuskaa. Ahdisti.

Teemu Mäen kissantappovideosta jaksetaan vieläkin pauhaa. Olihan se erittäin rumasti tehty, taiteenakin eläinrääkkäys pysyy eläinrääkkäyksenä. Kuitenkin muutaman sekunnin perverssi filminpätkä on aiheuttanut suhteettoman kohun. Olen ihan varma, että joka päivä teurastuksissa tapahtuu epäonnistumisia, joissa ammu tai possu kituu kauemmin kuin kissa sillä videolla. Kuitenkin kyljystä tungetaan kurkkuun ilman sen suurempia tunteita. Luultavasti myös ainakin takavuosina leffoissa eläimiä rääkättiin aika ikävästi ilman mitään kohua. Vai selvisivätkö kaikki länkkärien hevoset muka ilman murtumia kaatumisissaan tai kalliolta hypätessään?

tiistaina, toukokuuta 18, 2004

Kuka on Kysyn Vaan?

Olinkin jo unhoittanut Oraakkelin olemassaolon. Nyt kun ATN siitä muistutti, piti tietenkin kysyä Oraakkelilta kaikkia askarruttava kysymys.

Benrope: Kuka on Kysyn Vaan?
Oraakkeli: Kyllikki Saaren murhaaja.

Pelvoittavaa. Nyt ahdistaa.

Tekniikan ihmehapsi

Kehitys kehittyy aivan liian nopeasti. Hankin viime viikolla jo elämäni toisen kännykän, vanha luotettava kännäri alkoi olla puhkikulunut ja kärsi hieman siitä, että sille oli jokunen vuosi takaperin juotettu reipas annos olutta. Toimi se silti. Ennen tiesin puhelimen olevan mukana, mötky vei taskusta riittävän suuren tilan, nykyistä ei oikein edes raatsi työntää taskuun kaiken muun roinan sekaan. Vanhassa toimintoja oli niin vähän, että ne oppi melko nopeasti, uudessa en varmaan koskaan tule käymään kaikissa valikon syövereissä. Vanhan kalikan matopeli oli niin simppeli, että sen minäkin hanskasin, vaikka en vuosiin sitä pelannutkaan. Uuden gesmin pelissä jäin pompottelemaan lähtöruutuun, kun en tiennyt mitä siinä pitää tehdä. Ei sillä että olisin sitä edes halunnut pelata. Kun seuraavaan puhelimeen vaihdan joskus vuosien päästä, en luultavasti osaa edes soittaa sillä. Tietenkin on hyvin mahdollista, että ensi vuosikymmenellä kännykästä on puhelin poistettu kokonaan tarpeettomana.

Minä olen tulossa vanhaksi. Ahdistaa.

maanantaina, toukokuuta 17, 2004

Tuoppi tummaa


GuinnessKylmentyneet kelit ajoivat viluisen polkkaajan terasseilta takaisin pubin pimeään nurkkaukseen litkimään tummaa olutta. Pintti Guinnessia on mukavan leppoisa iltapäivän aloitus. Kyseessä ei ole mikään kiireisen miehen juoma, rahastuksen jälkeen onkin sopivasti aikaa etsiä itselleen sopiva pöytä, riisua takki ja kaivaa jostain päivän lehdet valmiiksi. Hiljaisessa ja hämärässä pubissa on mukavan rentouttava tunnelma ja saapuva tuoppi tummaa saa hymyn nousemaan huulille, ammattinsa osaava tarjoilija oli oikeaoppisesti muotoillut vaahtoon apilan. Kuin kermavaahtoa, tumma olut maistuu niin täyteläiseltä, että se lähes käy lounaasta. Siinä onnellisena istuessa on hyvä lukea Imagesta, kuinka toimittaja jallitti Rosa Meriläistä puhumaan sivu suunsa. Samalla kateellisena ihailen lehden valokuvia.

Joidenkin koirien emännät ja isännät saisivat hävetä tukkansa siniseksi. Ahdistaa aivan perusteellisesti väistellä jonkun hurtan jättämiä kiloisia torttuja asvaltilla. Jos huomio herpaantuu hetkeksi, huomaat kenkäsi uponneen ehkä vielä lämpimään torttuun. Edesmennyt hurttani olisi mieluummin kuollut ummetukseen, kuin vääntänyt läjän jalkakäytävälle, joten koirien omistajien on luultavasti erikseen ankarasti koulutettava hurttansa tekemään tarpeet jalkakäytävälle. Seuraavan kerran kun astun liukumiinaan ja näen mistä karvaturrista se on ulostautunut, käyn pyyhkimässä kenkäni elukan omistajan housuihin. Oppiipahan.

perjantaina, toukokuuta 14, 2004

Muuttotuskaa


Toffee Pieni muutos on aina paidallaan, erheydyin siirtymään paljon parjattuun Bloggeriin. Nyt jo kadun. Eilen sivu tuntui olevan alvariinsa nurin, muutoksien tunkeminen sivuille oli täyttä tuskaa. Teinköhän virheratkaisun? Ahdistaa. Toivottavasti se on vain uusien muutosten tuomaa alkukankeutta ja tästä muodostuu kelpo tuote. Bloggerin oma kommentointi vaikutti niin kälyiseltä, että pitäydyn edelleen takkuavassa Haloscanissa. Jos joku tietää kommentointisysteemin, joka toimii kuin öljytty, olkoon velvoitettu kertomaan siitä kaikelle kansalle.

Nostaessani pyykkiä pois koneesta nuhainen nenäni teki kummallisen aistihavainnon. Tavallisen ikävän pesuaineen hajun lisäksi riepuni tuoksahtivat lievästi toffeelta. Kalsareihini liimautuneen paperisilpun perusteella oli hyvin mahdollista, että pyykkini oli tosiaankin saanut huuhteluaineeksi kermatoffeeta. Miten helkkarissa se on mahdollista? En muista ostaneeni toffeeta koko vuonna, eikä pyykissä ollut yhtään taskullista vaatekappaletta. Ja nyt alkoi tehdä mieli kermatoffeeta.

Unohduin hääräämään koneen ääressä niin pitkään, että Evilin bongaus jäi aivan HEE:n loppuun. En ollut tiennytkään Nipalla olevan noin helvetin rumat tatuoinnit, näyttivät tosi kaameilta. Selvä esimerkki tyypistä, joka ei ole oppinut lopettamaan ihonsa musteuttamista ajoissa. Vähän ja laadukkaasti on parempi kuin mustetynnyriin upotettu käsivarsi. Nipan tuhrut näyttivät siltä kuin känniset kaverit olisi heiluvassa keikkabussissa ne käteen hakanneet.

torstaina, toukokuuta 13, 2004

Evil telkkarissa!


Tänään ei ollut pienintäkään tarkoitusta tuhlata aikaani jo vähän väsähtäneen Hyppönen Enbuske Experience -ohjelman katsomiseen, mutta pakkohan se on, jos täytyy yrittää bongata Evil katsomosta. Oletan Evilin olevan joku hemaiseva megabeibe, joka kiroilee kuin rekkakuski tukkimetsällä äkäisen oravan tarrautuessa talttahampaillaan kiveksiin.

Halleluuja!


Jotain hyötyä näistä pakkasöistäkin on. Lähipuustossa aikaisemmin ympäri vuorokauden keuhkonneet linnut olivat viime yön ihan hiljaa, ei kuulu viserrystä juuri nyt, kai niitäkin paleli. Tietenkin voi olla, että siipikarjut ovat jo saaneet pesää pesäänsä, ei tarvitse enää huutaa kutsuhuutoja. Tai sitten ne kuolivat kylmyyteen. Tai sitten yksinkertaisesti nukuin viisi tuntia putkeen ensimmäisen kerran tällä viikolla. Ei muuten naurata, kun intoilee viidestä tunnista. Ahdistaa.

Aamu-uutisissa viestittiin ilouutinen, meidän "euroveisujen sexyin" Jartsa ei päässyt nolaamaan itseään loppukilpailuun. Halleluuja! Iltapäivälehdet joutuvat nyt tyytymään Matti Nykäseen, Remun palaneeseen taloon ja vanhoihin murhiin keksiessään jutun juurta. Muutenhan olisi loppuviikko rummutettu sivutolkulla Jarin tulevaa voittoa ja murehdittu tulevia järjestelykustannuksia. Onko lehtineekeri onnellinen, kun on havainnut uransa olevan Tauskin toilailujen seuraamista, oliko se oikeasti nuoruuden haaveena? Kaikki tietävät juorulehdistä Tauskin vetävän naisia turpaan ja pään täyteen, vaan tunnistaako kukaan yhtään Tauskin kappaletta tai onko joku käynyt miehen keikoilla? Sitä minäkin.

keskiviikkona, toukokuuta 12, 2004

Uskottavuus


Kari LehtolaTelevisiossa näytti aamulla entinen suuronnettomuustutukija Kari Lehtola jaarittelevan tutun koomisellä äänellä ja elehdinnällä jälleen kerran Estonian uppoamisesta. Ilmeisesti jokin huuhaa-elokuva aiheesta on valmistunut. Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin Lehtola persoonallisen äänen vaakkuvan uutisissa rasvaisessa tukassaan kuolemanvakavista asioista, olo oli varsin epäuskoinen. Miten tuollaisella habituksella varustettu mies on päässyt noin korkeaan asemaan? Kiitettävä saavutus, hepun on varmasti täytynyt tehdä hartiavoimin töitä uransa eteen. Julkisuuden jälkeen kaikki tietenkin meni omalla painollaan. Sama ongelma varmaan on pienillä miehillä tai naisilla. Vastapuolen on vaikea ottaa tosissaan hiljaisella äänellä kimittävää pientä naista. Taitaa silloin ahdistaa. Mauri Pekkarinen meni epätoivoissaan niin pitkälle, että hankki piilokorot ja peruukin. Ehkä niistä itsetunto kasvoi, mutta kasvoiko uskottavuus?

Kesä oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti, jälleen palelee. Nyt klyyvari vuotaa taas, enkä tiedä olenko vilustunut vai allerginen. Kesällä jollekin olen, mutta en ole koskaan vaivautunut testeihin asti saadakseni selville mille kaikelle. Mitä hyötyä siitä olisi? Ahdistuisin vain entistä enemmän. Vaiva on niin pieni, että selviän yhdellä Zyrtec-pakkauksella läpi vuoden, siis turha vaivautua.

tiistaina, toukokuuta 11, 2004

Korpilahden musta.


HautakiviUsmiksen kautta löysin oikein mukavan palvelun, jota olen odottanut kuin kissaa maatuvaa. Perinteikäs, joustavaa ja pikaista palvelua lupaava Stenhuggeri K. Berglöf on avannut oivan sivun, jossa voi itse suunnitella oman hautakivensä. Olen otettu, tämä on asiakkaan huomioimista! Nyt eivät perinnöttömäksi jäävät pääse pilaamaan mauttomuuksillaan tulevaa majapaikaani. Minähän käärin hihat ylös ja suunnittelen itkumuurini heti:

1. Valitse kivilaatu: Korpilahden musta.
2. Valitse kivimalli: Harja tasoilla.
3. Sivujen käsittely ja kynttiläluukut: Sahattu,ei kynttiläluukkua
4. Kirjasinten väri: Väritön louhinta etu- ja sukunimelle.
5. Kirjasinten tyyli: Kapea antikva.
6. Koristeiden valinta: Ei ristiä, rauhanlehvä.
7. Koko ja muut kiven tiedot: Mahdollisimman pieni ja kapea kivi.

Mutta hommahan loppuu kesken, en näe lopullista kiveä nimeni kera, ahdistaa. Ehkä veistämöllä on katsottu sellainen liian groteskiksi. Oikeasti sellainen rautaristi olisi aika cool. Koska kuitenkin tulen kuolemaan pennittömänä ja eurottomana, taitaa hautapaikkani jäädä ilman merkkiään. Minuthan toivottavasti kuitenkin tullaan tuhkaamaan, jäännökset lentävät tuhkana tuuleen.

Juuri kun mietin tämän kirjoittamisen muuttamista Blogger-pohjaiseksi, lafka
kehittää tuotettaan ja muuttaa sen houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Blogspot-blogit ovat muuttuneet varsin näteiksi, jos sitä kaameaa mainosta ei huomioida. Koekäytän jonkun aikaa Bloggeria, ja testaan olisiko siitä kaluksi.

maanantaina, toukokuuta 10, 2004

Ohrapirtelöä!


Tölkit Lämmin viikonloppu oli nähtävästi saanut ennätysmäärän pussikaljan juojia liikenteeseen. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että immeiset nauttivat alkoholinsa nurtsilla aurinkoa ottaen kunhan eivät sottaisi. Veisitte nyt humalauta ne tyhjät tölkit ja pullot siististi roskiin, ei ole liikaa vaadittu, te perkeleen ääliöt! Tyhjiä keräilijöille kelpaamattomia laivatölkkejä oli sadoittain pitkin pientareita. Ahdisti. Niillekin pitäisi joku palautussysteemi kehittää. Onneksi sentään tölkkejä, pullonsirpaleita ei tarvinnut paljoa väistellä. Ihan jo tulevan kesäisen sirpalemeren takia toivon, että tölkkien haittavero poistettaisiin ja vähän äkkiä. Ei kai siinä ole kysymys muusta kuin panimoiden ahneudesta.

Alkoholin yliannostuksesta kärsiviä hoiperteli jo vähän puolen päivän jälkeen. Kun varhain aloittaa, saa homman kondikseen jo hyvissä ajoin. Muutaman rappusen nousu saattoi sankareilta olla ylivoimainen suoritus, niitä piti pinnistellä puoliksi kontaten monta minuuttia. Parilla velikullalla aikaisempi pinnistys oli ikävästi epäonnistunut, housut olivat polviin saakka kusessa. No, minkä kusi kastelee, sen Dry Vodka kuivaa! Vai meniköhän se juttu sittenkään noin...

perjantaina, toukokuuta 07, 2004

Väsynyttä ruikutusta


Kyllä kaikki nyt ovat ihan tohkeissaan kun Rosa Meriläinen on mennyt pikkaisen polttelemaan, täytyyhän meidän Rosaa puolustaa. Pitää paikkansa, että on aivan naurettava kohina syntynyt vaivaisesta sätkästä ja että iltapäivälehdet irrottelivat siitä kaiken mahdollisen irti. Toisaalta, Rosa on itse koko ajan hakeutunut määrätietoisesti kansanedustajaksi hyvinkin räväkkään julkisuuteen ja halunnut profiloitua kapinalliseksi rintanappeineen ja lausuntoineen. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Ruotsissa humalaisen naisen kanssa seksiä tuntitolkulla harrastaneet miehet vapautettiin raiskaussyytöksistä ja kansankodissa on siitä noussut iso haloo. Lakia muutetaan, vahvasti humalaisen uhrin makaaminen tulee olemaan vastedes raiskaus. Ja mitäköhän tämä mihinkään auttaa? Jos kyseessä on ihan oikea raiskaus, se tapahtuu joka tapauksessa oli tapahtuman nimi mikä tahansa ja tuomio kuinka kova tahansa. Korkeintaan tuo auttaa väärien syytösten nostamisessa, koska lähes kaikki kapakasta itselleen partnerin iskeneet ovat aamuyöstä reilusti kännissä. Tietenkin tämä tarkoittaa myös sitä, että miehenkin voi raiskata. Erektion voi saada vaikka olisi lähes tahdottomassa sammumistilassa. Siinä ratsuna ollessaan mies saattaakin saada sumean ajatuksen, ettei tämä sittenkään ollut ihan hyvä idea, mutta ei sitä naista ratsailta enää poiskaan saa. Ja sitten ahdistaa.

Johan nyt tulee paasattua, parempi lopettaa hyvissä ajoin. Se on varmaan tämä väsymys. Onneksi tämäkin viikko loppuu. Ahdistaa.

torstaina, toukokuuta 06, 2004

Tässähän kädet hikoaa...


Kuten jo aamulla kirjoitin, kanukkien omatkin maalit ovat ihan jees...

18:23 Noronen perkele! Kertaa kaksi!
18:42 No kyllä tämä tästä...
18:45 Voi vittu Noronen!
19:05 Hyvä kanukit! Mörheltäkää lisää!
19:13 Ei jumalauta, saatanan tunarit...
19:36 Vähän alkaa usko loppua.
19:49 Se siitä. Helppo veto ja sisään. Sovitaanko, että Noronen jää ensi kerralla kotiin?

Siinä mieskin itkee


Tappio Eilen illalla Mertaranta vaahtosi niin äänekkäästi, että piti siirtyä netistä telkkarin ääreen. "Pieni" ja pippurinen USA pisti onnistuneesti hanttiin "suurta" ja mahtava Tsekkiä vastaan. Tappio voi olla rankka paikka. Eilisen tsekkien ja jenkkien välisen matsin jälkeen kotijoukkueen pelaajien ja katsojien tuska paistoi telkkarin kuvaputkelta kämppääni asti. Isot miehet itkivät, osa oli kuin shokissa. Oman maalin tehnyttä tsekkiä varmasti ahdistaa ja kauan. Minä hihkuin tyytyväisenä, aina pitää olla heikomman puolella. Harvoin niin pääsee sanomaan ylimielisistä itseään universumin poliiseina pitävistä jenkeistä. Ilman tuollaisia yllätyksiä lätkäkin olisi puuduttavaa seurattavaa. Aina röyhkeä kovanaama Rintsi voisi tänään veivata kanukit ulos tai kelpaa minulle kyllä vaahteralehtisten oma maalikin ratkaisuksi. Laitankin vedon Kanadan puolesta. Häviän aina kun rahapeleistä on kyse, joten Suomen täytyy siis silloin voittaa. Tämä taktiikka ei voi pettää, eihän?

Seuraavaksi pitäisi intoilla jalkapallokauden avauksesta, vaan en jaksa. Kotimainen palloilu näyttää potkupalloilulta, ei yksi keskenkuntoinen ja raihnainen Litmanen sitä asiaa miksikään muuta. Saako jossain veikata montako matsia Litti pelaa ennen sairastuvalle klenkkaamista? Jos Jarin paikat eivät pysy kasassa maailmalla, miksi asiat sen paremmin olisivat kotimaan kentilläkään.

Bubbels on vihdoin ja viimein tullut pelattua läpi. Tulos olisi saanut olla parempikin, mutta eipähän tarvitse enää siihen kallista vapaa-aikaa tuhlata. Harvinaisen addiktoiva peli noinkin yksinkertaiseksi.

keskiviikkona, toukokuuta 05, 2004

Aitoa aspartaamia


Move Jokohan tänään tulisi vihdoinkin päivä, jolloin tarkenisin värisemättä pelkässä teepaidassa? Ainakin kovasti lupailevat. Minä en ymmärrä niitä hulluja, jotka vetävät shortsit jalkaan heti kun lumet ovat sulaneet. Eli noin 15 asteessa. Polvihousut ja sandaalit vaativat vähintään 25 astetta ja lämpimän tuulen, jotta olo olisi autuas. Olon omenaisuutta kesäisin auttaa viihtyisä terassi, jossa on tarjolla kylmää ja erittäin kuivaa omenasiideriä. Tosin ei minulla ole mitään oluttakaan vastaan, kunhan se tarjoillaan lasituopista. Muovimukit ahdistaa.

Ympäri kaupunkia hehkuu valomainoksissa vihertävä pullo, jonka leuhkitaan olevan aitoa siideriä. Ensimmäiset epäilyt aitoudesta heräävät, kun mainoksessa kissan kokoiset kirjaimet kirkuvat tuotteesta uupuvan sokerin. Tarkempi vilkaisu mainokseen paljastaa juoman olevan päärynäsiideriä, mutta oikea siiderihän tehdään omenasta. Eikä tässä vielä kaikki, litku kaikessa aitoudessaan maistuu ananakselta! Ei helvetti, onko tässä nyt mitään rajaa? Miten joku kehtaa mainostaa aspartaamilla makeutettua esanssilientä aidoksi siideriksi? Häpeäisivät, valehtelevat mokomat hampaansa ananaankeltaisiksi.

tiistaina, toukokuuta 04, 2004

Kuin peipponen


Mittari vaunussaOi kevään ihanuutta! Oloni on taas virkeä kuin koko yön kavereilleen rähjänneen peipposen, pakko silläkin on luomien jo lupsahdeltava. Nythän onkin ihan hiljaista, siis noin lintujen osalta. Viimeinen havaintoni yöllä kellosta oli puoli viisi, kunnes jostain omituisesta syystä jopa nukahdinkin. Ja taas aivot ovat jossain toisessa maailmankaikkeudessa. Ahdistaa. Minä niin tykkään tästä olotilasta, tähänkö LSD:n nappaamisella pyritään?

Blogistan tuntuu olevan täynnänsä tiedokkaita harrastajia, kun kyseessä on junat. Vaikka ilmeisesti veturit ovatkin kiehtovampia kapistuksia, minua askarruttaa tuo vaunun katossa oleva mittari (kuvaa klikkaamalla saa isomman version näkyviin). Kertokaa joku. Mitä pirua se oikein mittailee? Kapistus on hellyttävästi vanhahtavan näköinen ollakseen kuitenkin melko modernin vaunun katossa kertomassa tärkeää informaatiotaan.

maanantaina, toukokuuta 03, 2004

Vappujuhlista jaloin


KrapulaRauhakas vappu. En astunut kertaakaan lasinsirpaleisiin, en sammunut ojan pohjalle, ruoka ja juoma poistuivat luonnollista tietä. Silliaamiainen jäi syömättä kuten aamun ateria ylipäätään. Se ei johtunut huonosta olosta, aamiainen vain sattui räjähtämään silmille, kerta se ensimmäinenkin. Hieman ahdisti. Suomen kansan rauhallisuutta kuvaa sekin, että näin vain yhden perinteisen flaidiksen, jossa veri lentää. Alkoholi on ihmeellinen asia, miestä voi potkia munille, eikä se sitä edes huomaa. Klyyvarin murtuminen riitti ratkaisemaan skaban voittajan. Seuraavaksi rajuin havaitsemani voimainkoitos oli leppoisasti sormikoukkua, kisa päättyi kun toinen osapuoli sammui. Niin, ja vappumarssikin jäi näkemättä.

W E B L A S K U R I Statcounter